Shave and a haircut, two bits

Nyt on tunnustettava, että olen viime aikoina ollut hyvin laiska käymään sokeroitavana. Vaikka sokerointi kuinka olisi nopeahko ja vaivaton tapa hankkiutua eroon niistä ällöistä ja epähygieenisistä karvoista, olen palannut takaisin höyläilyyn lähes päätoimisesti. Käyn tosin edelleen muutaman kuukauden välein sokeroitavana ihan ylläpidollisista syistä, minusta on siis tullut entistä pahempi karvanpoistomenetelmien sekakäyttäjä.

Höylään tarttumisesta innostuneena ja muutaman ystäväni tuskailun kannustamana ajattelin pistää jakoon muutaman karvasotani aikana opitun vinkin. Sitä paitsi numeroituja listoja on vaan niin hauska tehdä!

1. Lämmittele. Kaikista parhaiten ajelu onnistuu saunan tai lämpimän kylvyn jälkeen, kun sekä karvat että iho ovat pehmenneet lämmön ja kosteuden ansiosta. Itse joudun usein tyytymään lämpimään suihkuun, kiireisemmälle esimerkiksi kuumaan veteen kastellun pesulapun painaminen ajeltavaa aluetta vasten toimii myös.

2. Varaa aikaa. Jos aamusuihkussa käymiseen on aikataulussasi varattu viisi minuuttia, kannattaa miettiä kahteen kertaan onko teräaseiden käyttö sen aikaikkunan sisällä turvallista tai järkevää. Lisäksi ajelemisen jälkeen iholle on hyvä antaa edes hetki aikaa rauhoittua ennen pukemista, joten kiireisimpinä aamuina sänki saa rehottaa. Pieni sänki on parempi kuin suuri punoitus.

3. Unohda ne naisten terät. Sisäinen jumalattaresi voi huomattavasti paremmin, jos tiedät tarkasti mitä olet tekemässä ja pyöristettyjen kulmien väliin piilotetun terän kulkua on vaikeampi hahmottaa. Esimerkiksi Gilletten Mach3-partaterät käyvät yhteen Venuksen varren kanssa, maksavat vähemmän ja toimivat tähän tarkoitukseen huomattavasti paremmin. Terää kannattaa myös vaihtaa säännöllisesti, itse vaihdan vain tähän tarkoitukseen pyhitetyn terän kolmen viikon ajelun jälkeen mutta se kannattaisi tehdä useammin. Tylsällä terällä joutuu ajamaan samaa kohtaa useammin kuin terävällä, jolloin ihoärsytys kasvaa ja tulos heikkenee.

4. Unohda ne ihokarvanajogeelit ja suihkusaippuat. Tarkkuus katoaa viimeistään siinä vaiheessa kun yrität ajella vaahdon keskelle piilotettua häpykumpuasi. Ihan noin yleissääntönä vältän itse viimeiseen asti lisäämästä mitään hajustettua, värjättyä tai muuten vaan epäilyttävää tuotetta vulvani alueelle. Karvojen ajeluun ja muuhunkin suihkussa läträämiseen sopii aivan loistavasti vauvaöljy. Öljy levitetään märälle iholle, se kyllä hakeutuu veden ja ihon väliin omin päin. Terä liukuu helpommin ja samalla iho saa vähän kosteutta itseensä, eikä kannata ajelun jälkeenkään turhaan yrittää pestä kaikkea öljyä pois. Talvella läärään samaa öljyä muullekin iholle suihkussa ihan kosteutustarkoituksessa.

5. Älä hankaa. Suihkusta lähtiessä ajelun jälkeen kannattaa olla hellä itselleen, taputtelemalla kuivaus on muillekin ruumiinosille suositeltavampaa kuin raivokas hankaus. Jos ihoa haluaa kuoria, se kannattaa tehdä suihkun aikana eikä froteepyyhkeen avulla.

6. Sinkkivoide on ystäväsi. Sinkkivoidetta käytetään vauvojen peppuihin, se ei siis voi olla loputtoman myrkyllistä. Voidetta löytyy apteekkia halvemmalla lähes joka ruokakaupan vauvanhoitohyllystä, esimerkiksi Pirkka-voide on edullista ja varsin toimivaa. Sinkki rauhoittaa karvatuppien punoitusta ja taltuttaa mahdollisia alkavia tulehduksia. Voide tosin myös sotkee helposti koska sitä ei imeydy ihoon juurikaan, tuloksena on valkoisia viiruja vaatteissa. Jäljet lähtevät kyllä pesussa mutta helpointa on, jos voi hillua hetken esimerkiksi himahameessa ilman housuja ja taputella sitten ylimääräiset pois ennen pukeutumista, jos tiukat farkut on vaan pakko sinä päivänä saada jalkaan.

7. Unohda ne pikkuhousut. Aina kun se vain on mahdollista, jätä pöksyt pois. Hankaavat reunat tai muu mekaaninen ärsytys on varma tapa saada karvatupet tulehtumaan. Hameiden lisäksi esimerkiksi löysiä pellavahousuja voi aivan hyvin käyttää myös ilman pikkupöksyjä. Miehille en valitettavasti osaa antaa kattavia kommandovinkkejä!

8. Pidä välillä paussi. Itse olen omaksunut ajeluun välipäiväajattelun, ajelen siis vain joka toinen päivä. Sänki ei ehdi kasvaa kaameaksi, mutta iho saa välillä armoa. Tämän lisäksi pidän kylmästi taukoa kuukautisten ajan, koska olen silloin joka tapauksessa pikkuhousut jalassa suihkua lukuunottamatta. Tällä aikataululla kuukautisten perään on muuten hyvä hetki ajoittaa se sokerointi, jos sitä vielä haluaa harrastaa.

9. Kuori ja rasvaa. Välipäivä auttaa siinäkin, että alueen ihon uskaltaa ennen seuraavaa höyläystä kuoria kun se on saanut vähän aikaa rauhoittua. Itse käytän samaa kuorintavoidetta ja yhtä helliä otteita kuin kasvoillenikin. Varsinkaan talvisaikaan vauvaöljyn iholle tuoma kosteutus ei välttämättä riitä, silloin kannattaa ottaa käyttöön joko tarpeeksi tuhti perusvoide tai maailman paras ihmerasva Bepanthen.

10. Don't panic. Sisään kasvaneita ihokarvoja, tulehtuneita karvatuppia ja kaiken näköistä riesaa ilmaantuu ihan varmasti kaikista varotoimista huolimatta. Tässä vaiheessa houkutus ryhtyä Toimenpiteisiin on suuri. Älä ryhdy. Räplääminen luultavasti vain pahentaa tilannetta, joka perusrutiinien noudattamisella useimmiten korjaantuu itsekseen ajan kanssa.

Kylläpä saa helpoimmastakin asiasta monimutkaisen oloisen kirjoittamalla sen ylös! Tekstistä ehkä paistaa läpi oma pakkomielteeni asian kuin asian optimointiin. Eihän tämä rakettikirurgiaa ole, mutta hyvät niksit on tehty jaettaviksi. Lisävinkkejä saa muuten mieluusti jakaa kommenttilaatikon puolella!

Monivalintapervoilua, osa II

Omia sanojaan on hyvä syödä. Tai ei ehkä syödä mutta pehmennellä.

Meidän suhteessamme BDSM checklistiin ei siis kajottu ensitapaamisella vaan kolmen vuoden läpsyttelyn jälkeen. Tässä käytössä lista paljastuikin yllättävän käytännölliseksi välineeksi keskustella asioista yhdessä uudemman kerran, sillä kuten jo sanottua, ihmisten mielipiteet ja mieltymykset saattavat hyvinkin muuttua.

Checklistin yhdessä läpi lukeminen ja aktiviteettien yksristikaks-arvottaminen ääneen toimi mukavasti keskustelun avaajana. Vaikka kuinka elää avoimesti BDSM-sävytteisessä suhteessa, voi silti tuntua vähän hankalalta löytää se oikea hetki ilmoittaa "oon muuten tässä viime aikoina miettinyt noita kultaisia suihkuja, että mitenkä ois?" Siinä saattaa aamukahvi mennä molemmilta väärään kurkkuun.

Maailmassa on myös paljon kaikenlaista BDSM-aktiviteettia, jota en voisi kuvitella harrastavani ensitapaamisella tai edes suhteen alkuvaiheessa, mutta johon voisin hyvinkin taipua nyt Pojan kanssa. Hyvä esimerkki tästä on nöyryyttäminen, jonka kestäminen on minulle niin arka paikka että se onnistuu vasta kun voin olla varma että yläpää ei oikeasti pidä minua arvottomana.

Ehkä checklistin lukemisen innoittamina testasimme muuten niitä kultasuihkuja, ja täytyy sanoa että nyt voin tuntea oloni elähtäneeksi pervoksi kun oma reaktioni oli tasoa "jaaha". Ei pöljempää, mutta ei siinä mitään kovin intensiivisiä tuntemuksia herännyt. Vaan tulipahan kokeiltua ja sellainenkin raja-aita ylitettyä.

200

Luulitte varmaan jo, ettei tätä kuvaa koskaan nähdä. O ye of little faith!

Blogipostausten lukumäärällä keuliminen tuntuu edelleen vähän hönöltä. Lupauksista huolimatta tässä juhlakuvassa ei sitä paitsi esitellä uutta ruumiinosaa, koska kuten jo todettu olette nähneet niistä jokaisen jonka esittelyyn tämä blogi mielestäni soveltuu. Kasvo- ja genitaalikuvat jätän muille.

Ainakin omasta mielestäni kuva on kuitenkin mielettömän hieno! Esittelyssä oman kesänkalpean nahkani (ja Hitachin) lisäksi meille muuttaneet ja ihan itse keitellyt juuttiköydet. Vähän tikkuilivat vielä sisäreisiä vasten toimenpiteistä huolimatta, itse köysien keittelystä ajattelin anoa vierailevan blogipostauksen Pojalta.

Terve kuin pukki kaalimaan vartijana.

Nyt sitä sitten ollaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan terveitä myös me sadomasokistit, fetisistit ja transvestiitit.

Toivoa sopii, että tämän päätöksen myötä "poikkeavan" seksuaalisuuden negatiivinen leima edes vähän haalistuu, kuten ilmeisesti tarkoitus oli vaikkei sitä tietenkään itse virallisista perusteluista erityisen selkeäsanaisena löydy.

SETA:n alkuperäisessä esityksessä kannatettiin myös transsukupuolisuuteen liittyvien diagnoosien irroittamista mielenterveyden häiriöistä omaksi ryhmäkseen. Transsukupuolisuuden säilyttäminen tautiluokituksessa on tärkeää siksi, että se varmistaa esimerkiksi hormonikorvaushoitojen saamisen.

Uudistus on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, siitä pisteet THL:lle. Nyt pitää enää selvitä tästä identiteettikriisistä kun ei enää olekaan sillai vaarallisesti poikkeava, vaan ihan samanlainen tavis kuin muutkin.

PS. Juhlapostausta pihistellään kunnes välineistö ja oman elämänsä huippumalli ovat kuvauskunnossa, mutta sitä ei suinkaan ole unohdettu!

Goodness Gracious, Great Wall of Vagina!

Nyt kun polttavimmat nillitykset on saatu pois alta voin puhua siitä mistä minun oli tarkoitus puhua ennen kuin riehaannuin täysin jo postauksen ensiriveillä. (Joskus käy niin että näppäimistöstä lähtee jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus, yleensä ajattelen silloin että näin tapahtuu syystä ja annan palaa.)

Eräälläkin keskustelufoorumilla pinnalle noussut pillukeskustelu toimi siis katalyyttinä yleisnillitykselle, mutta sai minut mietiskelemään myös jälleen yhtä henkilökohtaista traumaani, joka ei mitä ilmeisimmin ole sieltä harvinaisimmasta päästä. Olin nimittäin pitkään vakuuttunut siitä, että oma vulvani on varmasti jotenkin epämiellyttävän ellei peräti epänormaalin näköinen.

Suomalaisessa saunakulttuurissa on se hyvä puoli, että viimeistään uimahallissa näkee kaikenikäisiä, -kokoisia ja -muotoisia naisihmisiä. Sattuneesta syystä sukupuolielimien vertailu ei kuitenkaan saunassa ole ihan yhtä helppoa kuin miehillä. Näin ainakin minulle henkilökohtaisesti käsitys "normaalista vulvasta" jäi Suosikin Bees&Honeyn Ekin vakuuttelujen lisäksi vain veljen laatikosta löytyneiden pornolehtien varaan. Kun sitten tiirasin omaa varustustani peilin kautta, ei se näyttänyt ihan yhtä siistiltä tai söpöltä.

Olin vakuuttunut siitä, että olin jotenkin itse syyllinen siihen että häpyhuuleni eivät pysyneet ruodussa ollenkaan samaan tapaan kuin kuvien naisilla. Epäilemättä varhain aloitettu itsesaastutukseni oli jotenkin johtanut häpyhuulien venymiseen ja olin pilannut itseni lopullisesti. Siihen loppuikin omien sukupuolielimieni katselu vuosikausiksi ja tuulessa lepattavat lihaverhot alkoivat elää mielessäni aika lailla omaa elämäänsä. Tunsin häpeänsekaista sääliä niitä miesparkoja kohtaan, jotka ritarillisesti sietivät epämiellyttäviä maisemia suuseksiä antaessaan. (Enkä muuten vieläkään pidä suuseksin vastaanottamisesta juuri lainkaan.)

Kun sitten muutama vuosi takaperin sotkeuduin BDSM:ään ja sain tehtäväksi ottaa hyvinkin yksityiskohtaisia kuvia hyvinkin yksityisistä alueistani, olin kuvia katsellessani suorastaan yllättynyt siitä ettei vulvani ollutkaan mitenkään erityisen vastenmielinen, vaan näytti oikeastaan ihan kivalta. Tässäkin siis toistuu jo tutuksi käynyt teema siitä kuinka itsensä näkeminen valokuvissa voi toimia terapiana, en uskalla edes arvailla mitä tämä minusta kertoo.

Oma angstini on epäilemättä useamman tekijän summa, enkä epäile lainkaan ettenkö olisi keksinyt inhota jotain muuta ruumiinosaa tai piirrettä itsessäni jos olisin nähnyt peilissä jotain omaa silmääni miellyttävämpää. Silti olisi ollut aika mahtavaa, jos olisin nähnyt teini-iässä Normal Breast Galleryn lisäksi myös Great Wall of Vagina -teoksen, tai jotain sen kaltaista.

Aina välillä ihmettelen itsekin, miten kaikin puolin keskimääräisen näköisellä ihmisellä voi olla näin huima määrä ulkonäkötraumoja. On myös vähän noloa että käsittelen useimpia niistä tavalla tai toisella ulkopuolisen hyväksynnän hakemisen kautta, enkä todellakaan pysty vain opettelemaan olemaan sinut itseni kanssa. Ilman elämässäni vaihtelevia aikoja vierailleita miehiä olisin oman vulvani kanssa mitä vahvimmin teitittelyasteella edelleen.

Aikuiset, aikuiset, miehet ja naiset!

Internetissä ollaan taas väärässä. Oman kokemukseni perusteella tämä väärässä oleminen esiintyy vahvasti sukupuolittuneena, joten nillitän nyt jäykästi ja binääristä sukupuolikäsitystä mukaillen jatkumon kummallekin päälle erikseen. Käytännön vinkkinä ehdotan täten, että lukija keskittyy ensin omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavaan nillitykseen ja siirtyy vasta sen jälkeen siihen toiseen, että voi ensin vähän närkästyä ja sitten hekotella että "noinhan se menee, kyllä ne on vekkuleita".

Naiset, teissä on vikana tällä kertaa tämä:
Eikös tästä jo puhuttu, että omia kehotraumojaan ei ole rakentavaa käsitellä mollaamalla muita? Voitaisiinko siis sopia, että
a) "persoonallista" voi olla myös kauneuskäsityksen raameihin sopiva ja pornossa esiintyvä kehotyyppi tahi ruumiinosa
b) "oikeita naisia" ovat myös laihat naiset
c) "aikuisia naisia" ovat myös ne naiset, jotka ovat päättäneet poistaa jollain tietyllä kehon alueella kasvavat karvat
d) "aitoja naisia" ovat myös ne naiset, joilla on tekokynnet, tekoripset, tekotukkaa, tekorusketus tai tekohampaat
d) on ihan OK uskaltaa laittaa minihame päälle, vaikkei ole Kate Moss (paitsi että itse asiassa Kate Mosskaan ei enää kelpaa)

Henkilökohtaisena tunnustuksena voin kertoa ettei minusta oikeasti olisi ensimmäistä kiveä heittämään, koen toisinaan salaa oikein viimeisen päälle ilkeämielistä tyydytystä jos joku näyttää vähemmän kuin täydelliseltä. Sitä paitsi heitän kuin tyttö enkä siis osuisi kuitenkaan.

Miehet, teissä on vikana tällä kertaa tämä:
Se, että sinun henkilökohtainen visuaalinen mieltymyksesi sattuu olemaan erilainen kuin se näennäinen, yleiseksi normiksi hyväksytty totuus, ei tarkoita sitä että sinä miehenä teet koko naissukukunnalle palveluksen kun viisarisi värähtää esimerkiksi farkkupepuille minihameiden sijasta.

Ongelma kun ei ole se, mitä kauneus- tai muuhunkaan vallalla olevaan ihanteeseen sisältyy, vaan se että ylipäätään on yksi ainoa muotti johon ihmiset pitää mahduttaa. Siis miehet ja naiset yhtä lailla, ja nämä nillitykset voisi hyvin kääntää pienin muokkauksin myös toisin päin.

Tämä valitus kuuluu suosittuun sarjaan "tiukkapipoinen telaketjufeministi meuhkaa". Tarttis varmaan hankkia vippamuki niin ei menis kuppi nurin näin usein.

Toecurlin' fun

BDSM-pornossa esiintyy lähes poikkeuksetta ennemmin tai myöhemmin Hitachi Magic Wand ja sen ensimmäisestä hipaisusta lähtien voihkinnan äänenvoimakkuus ja -korkeus nousee huomattavasti. Kuinka epäaitoa ja amatöörimäistä liiottelua, ajattelin. No en ajattele enää.

Magic Wand on luonnollisesti yhdysvaltalaisena tuotteena surullisen epäsopiva suomalaisen pistorasian ja sähköverkon jännitteen kanssa. Vastaavalta vaikuttavia verkkovirralla toimivia hierontalaitteita löytyy myös Euroopasta, mutta koska täällä Hitachi on ehdottomasti vain ja ainoastaan pornokauppakamaa, herättivät kopiot pieniä epäilyjä. Lisäksi olemme Pojan kanssa samanlaisia hifistelijöitä, joille kelpaa vain se paras jos se jossain on tullut vastaan. Hitachi oli siis saatava, ja jollain tapaa suomalaiseen ympäristöön sovitettava.

Olimmekin kovin tyytyväisiä, että nettikaupasta tilattuna laitteen mukana tuli muuntaja, jolla jänniteongelma ratkesi. Koska kyseessä oli brittiläinen pulju, vaadittiin muuntajan ja pistorasian väliin vielä sovitin, joka onneksi sekin tuli samaan syssyyn. Aika koominen yhdistelmä tämä on, onneksi meillä ei asu sähköinsinöörejä. Kaiken hyvän lisäksi Hitachin oma johto ei ole kauhean pitkä, joten kuvaan astuu ainakin meillä mukaan vielä jatkojohto. Estetiikka on siis huipussaan.



Onneksi näitä esteettisiä epäkohtia on vaikeaa huomata siinä vaiheessa kun laitteen käynnistää, ellei osaa laueta silmät auki. En ole koskaan lauennut niin äänekkäästi ja yllättäen kuin Hitachin ystävällisellä avustuksella. Olen tosin aika nirso laukeamaan ja vaadin yleensä pitkällistä ja juuri sopivaa huomiota, jotta orgasmi ylipäätään ehtii kasvaa muuksi kuin "tuntuu paremmalta, tuntuu paremmalta, ei tunnu enää paremmalta" -tyyppiseksi aallonharjaksi. Hitachi on kuitenkin niin armoton, säälimätön, väsymätön ja tehokas väline, että asia on yllättävän nopeasti hoidettu. Ja hyvä niin, koska näinkin tehokkaaseen värinään epäilemättä myös turtuu varsin nopeasti, ellei laitetta sammuta välillä.

Plussaa Hitachi saa minulta myös siitä, että supervoimakkaan värinän ja valtavan pään ansiosta sillä on mahdollista yhdistää koko vulvan kiihottaminen klitoriksen pärisyttelyyn. Yhdynnän ohessa käytettynä laite muuten värisyttää muutakin kuin vulvan aluetta, mikä on Pojan mielestä aika lailla OK. Eikä siinä vielä kaikki!



Luonnollisesti tähän ihmelaitteeseen saa myös lisäosia ja niistä yksi muutti meille yhdessä Hitachin kanssa. Ehkä pelottavimman näköinen omistamistani seksileluista, mutta tämän näppärän "pienen" hupun ansiosta ne samaiset värinät leviävät näppärästi myös G-pisteen tuntumaan. Viimeistään tässä vaiheessa suukapulalle tulee varmasti käyttöä. (Terveisiä naapureille!)

Poika aloitti jo ennen laitteen saapumista välittömän tuotekehittelyn sen tiimoilta, kuinka saa köytettyä vehkeen minuun kiinni, tähän mennessä lievästi muokattu Shibari You Can Usen Strap-on Harness on osoittautunut varsin toimivaksi. Ainoa ongelma on se, että tällainen niin sanotusti hands free -ratkaisu tarkoittaa, ettei mikään paina Hitachia napakasti minua vasten, kuten haluaisin. Näppäränä apinansukuisena huomasin kuitenkin että saan Hitachin päästä varpailla kiinni. Toimitusta häiritsee vain se, että omat sormeni ja varpaani vääntyvät laukeamisen hetkellä kuvassa näkyvään, aina yhtä viehättävään Claw of Death -asentoon.



Jotain laiteromanssistani kertonee se, että tämän tekstin kirjoittaminen sai minut ikävöimään Hitachia jo kovasti. Pitäisiköhän sittenkin ottaa vielä yksi testikierros ..