keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Aikuiset, aikuiset, miehet ja naiset!

Internetissä ollaan taas väärässä. Oman kokemukseni perusteella tämä väärässä oleminen esiintyy vahvasti sukupuolittuneena, joten nillitän nyt jäykästi ja binääristä sukupuolikäsitystä mukaillen jatkumon kummallekin päälle erikseen. Käytännön vinkkinä ehdotan täten, että lukija keskittyy ensin omaa sukupuoli-identiteettiään vastaavaan nillitykseen ja siirtyy vasta sen jälkeen siihen toiseen, että voi ensin vähän närkästyä ja sitten hekotella että "noinhan se menee, kyllä ne on vekkuleita".

Naiset, teissä on vikana tällä kertaa tämä:
Eikös tästä jo puhuttu, että omia kehotraumojaan ei ole rakentavaa käsitellä mollaamalla muita? Voitaisiinko siis sopia, että
a) "persoonallista" voi olla myös kauneuskäsityksen raameihin sopiva ja pornossa esiintyvä kehotyyppi tahi ruumiinosa
b) "oikeita naisia" ovat myös laihat naiset
c) "aikuisia naisia" ovat myös ne naiset, jotka ovat päättäneet poistaa jollain tietyllä kehon alueella kasvavat karvat
d) "aitoja naisia" ovat myös ne naiset, joilla on tekokynnet, tekoripset, tekotukkaa, tekorusketus tai tekohampaat
d) on ihan OK uskaltaa laittaa minihame päälle, vaikkei ole Kate Moss (paitsi että itse asiassa Kate Mosskaan ei enää kelpaa)

Henkilökohtaisena tunnustuksena voin kertoa ettei minusta oikeasti olisi ensimmäistä kiveä heittämään, koen toisinaan salaa oikein viimeisen päälle ilkeämielistä tyydytystä jos joku näyttää vähemmän kuin täydelliseltä. Sitä paitsi heitän kuin tyttö enkä siis osuisi kuitenkaan.

Miehet, teissä on vikana tällä kertaa tämä:
Se, että sinun henkilökohtainen visuaalinen mieltymyksesi sattuu olemaan erilainen kuin se näennäinen, yleiseksi normiksi hyväksytty totuus, ei tarkoita sitä että sinä miehenä teet koko naissukukunnalle palveluksen kun viisarisi värähtää esimerkiksi farkkupepuille minihameiden sijasta.

Ongelma kun ei ole se, mitä kauneus- tai muuhunkaan vallalla olevaan ihanteeseen sisältyy, vaan se että ylipäätään on yksi ainoa muotti johon ihmiset pitää mahduttaa. Siis miehet ja naiset yhtä lailla, ja nämä nillitykset voisi hyvin kääntää pienin muokkauksin myös toisin päin.

Tämä valitus kuuluu suosittuun sarjaan "tiukkapipoinen telaketjufeministi meuhkaa". Tarttis varmaan hankkia vippamuki niin ei menis kuppi nurin näin usein.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Toecurlin' fun

BDSM-pornossa esiintyy lähes poikkeuksetta ennemmin tai myöhemmin Hitachi Magic Wand ja sen ensimmäisestä hipaisusta lähtien voihkinnan äänenvoimakkuus ja -korkeus nousee huomattavasti. Kuinka epäaitoa ja amatöörimäistä liiottelua, ajattelin. No en ajattele enää.

Magic Wand on luonnollisesti yhdysvaltalaisena tuotteena surullisen epäsopiva suomalaisen pistorasian ja sähköverkon jännitteen kanssa. Vastaavalta vaikuttavia verkkovirralla toimivia hierontalaitteita löytyy myös Euroopasta, mutta koska täällä Hitachi on ehdottomasti vain ja ainoastaan pornokauppakamaa, herättivät kopiot pieniä epäilyjä. Lisäksi olemme Pojan kanssa samanlaisia hifistelijöitä, joille kelpaa vain se paras jos se jossain on tullut vastaan. Hitachi oli siis saatava, ja jollain tapaa suomalaiseen ympäristöön sovitettava.

Olimmekin kovin tyytyväisiä, että nettikaupasta tilattuna laitteen mukana tuli muuntaja, jolla jänniteongelma ratkesi. Koska kyseessä oli brittiläinen pulju, vaadittiin muuntajan ja pistorasian väliin vielä sovitin, joka onneksi sekin tuli samaan syssyyn. Aika koominen yhdistelmä tämä on, onneksi meillä ei asu sähköinsinöörejä. Kaiken hyvän lisäksi Hitachin oma johto ei ole kauhean pitkä, joten kuvaan astuu ainakin meillä mukaan vielä jatkojohto. Estetiikka on siis huipussaan.



Onneksi näitä esteettisiä epäkohtia on vaikeaa huomata siinä vaiheessa kun laitteen käynnistää, ellei osaa laueta silmät auki. En ole koskaan lauennut niin äänekkäästi ja yllättäen kuin Hitachin ystävällisellä avustuksella. Olen tosin aika nirso laukeamaan ja vaadin yleensä pitkällistä ja juuri sopivaa huomiota, jotta orgasmi ylipäätään ehtii kasvaa muuksi kuin "tuntuu paremmalta, tuntuu paremmalta, ei tunnu enää paremmalta" -tyyppiseksi aallonharjaksi. Hitachi on kuitenkin niin armoton, säälimätön, väsymätön ja tehokas väline, että asia on yllättävän nopeasti hoidettu. Ja hyvä niin, koska näinkin tehokkaaseen värinään epäilemättä myös turtuu varsin nopeasti, ellei laitetta sammuta välillä.

Plussaa Hitachi saa minulta myös siitä, että supervoimakkaan värinän ja valtavan pään ansiosta sillä on mahdollista yhdistää koko vulvan kiihottaminen klitoriksen pärisyttelyyn. Yhdynnän ohessa käytettynä laite muuten värisyttää muutakin kuin vulvan aluetta, mikä on Pojan mielestä aika lailla OK. Eikä siinä vielä kaikki!



Luonnollisesti tähän ihmelaitteeseen saa myös lisäosia ja niistä yksi muutti meille yhdessä Hitachin kanssa. Ehkä pelottavimman näköinen omistamistani seksileluista, mutta tämän näppärän "pienen" hupun ansiosta ne samaiset värinät leviävät näppärästi myös G-pisteen tuntumaan. Viimeistään tässä vaiheessa suukapulalle tulee varmasti käyttöä. (Terveisiä naapureille!)

Poika aloitti jo ennen laitteen saapumista välittömän tuotekehittelyn sen tiimoilta, kuinka saa köytettyä vehkeen minuun kiinni, tähän mennessä lievästi muokattu Shibari You Can Usen Strap-on Harness on osoittautunut varsin toimivaksi. Ainoa ongelma on se, että tällainen niin sanotusti hands free -ratkaisu tarkoittaa, ettei mikään paina Hitachia napakasti minua vasten, kuten haluaisin. Näppäränä apinansukuisena huomasin kuitenkin että saan Hitachin päästä varpailla kiinni. Toimitusta häiritsee vain se, että omat sormeni ja varpaani vääntyvät laukeamisen hetkellä kuvassa näkyvään, aina yhtä viehättävään Claw of Death -asentoon.



Jotain laiteromanssistani kertonee se, että tämän tekstin kirjoittaminen sai minut ikävöimään Hitachia jo kovasti. Pitäisiköhän sittenkin ottaa vielä yksi testikierros ..

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Word to the wise

Käytännön vinkki: viimeistään Hitachi Magic Wandia ostaessa kannattaa tarkistaa, että taloudesta löytyy myös tehokas ja käyttömukavuudeltaan huippuluokkaa oleva suukapula.

Kiitätte minua sitten myöhemmin.

PS. Ei hätää, aiheeseen palataan heti kun veri kiertää taas päässä asti.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Pärinäpoika ja sen surinasussu

Vaikka olenkin vankasti sitä mieltä ettei muun maailman tarvitse osallistua minun pervoiluni toteuttamiseen, on julkisessa leikkimisessä minunkin mielestäni sitä jotain. Siis sellaisessa, jossa jutun jujuna nimenomaan on ettei kukaan muu tiedä mitä tapahtuu.

Tähän asti ongelmaksi on muodostunut se, että stimulointi julkisilla paikoilla on ollut makuuni vähän turhankin julkista. Kaukosäätimellisiä leluja on etsimisestä huolimatta tullut vastaan vähänlaisesti, ja klittaperhoset ovat paitsi (mielestäni) rumia ja epämukavan oloisia, myös melko kuhmuraisia ja yksinkertaisesti suuria vaatteiden alla pidettäväksi.

Olin oikeastaan jo luopunut koko ajatuksesta, kun pornokauppareissulla törmäsimme Pojan kanssa Shots Toysin kauko-ohjattavaan munaan. Ainakin meidän lähikaupassamme oli myynnissä astetta pienempi versio kuin valmistajan sivuilta löytyvä, ja sain agitoitua Pojan ostamaan minimallin. Olen itse ehdottoman tyytyväinen munan pieneen kokoon, sillä sen ollessa poissa päältä koko asian voi oikeastaan unohtaa. Kooltaan muna on ehkä Fun Factoryn Teneo Unon luokkaa, eikä sisältämästään kuudesta paristosta huolimatta tunnu erityisen raskaalta.

Lelun tarjoamia 10 eri värinää testaillessa kämmenellä alkoi jo vähän pelottaa, mutta varsinaisessa käytössä perusväristykset tuntuvat jopa vähän tylsiltä. Pientä miinusta munalle antaisinkin siitä, että se kytkeytyy päälle aina samaan asentoon eikä siis "muista", mitä värinää on viimeksi käytetty. Simppelin ja pienen kaukosäätimen varjopuoli on se, että ohjelmat on selattava läpi yksi kerrallaan. Poika on toki näppäräsormisena opetellut jo ulkoa, monesko ohjelmanumero on tehokkain ..



Lelun mukana tulleet paristot olivat tietenkin jo valmiiksi vähän väsyneitä, mutta uudet ovat kestäneet jo muutaman ulkoilukerran varsin mallikkaasti. Kelloparistot varsinkin kannattaa ottaa pois lelusta käyttökertojen välillä, etteivät pääse itsekseen purkautumaan! Muna lämpenee käytössä jonkin verran, minkä vuoksi se ei erityisen pitkään ole yhdellä kertaa ollut päällä. Poika suunnitteli jo jonkinlaista TM-henkistä kuivatestausta, eli jättävänsä munan pörisemään pöydälle yksinään puoleksi tunniksi jotta voisi tarkistaa paljonko se oikeasti lämpenee.

Vesitiiviiksi kehuttu laite on tähän mennessä pitänyt lupauksensa, puhdistaminen pikaisesti juoksevan veden alla on toiminut ihan mukavasti. Saumakohtaan tosin jää helposti vähän matkamuistoja, mutta ne saa pyyhkäistyä vaikka paperilla aika näppärästi.

Yksinään käytettynä muna ei riitä kiihottamaan ainakaan minua laukeamiseen saakka, mutta pitää kyllä otollisina hetkinä käytettynä ne olennaiset asiat tehokkaasti mielessä koko illan ajan.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Enjoy the sound of Cleaning Women

CW01, CW02, CW03 ja CW04 sen tietävät: pyykinkuivaustelineen käyttäminen vain pyykin kuivaamiseen on todella rajoittunutta. Taloutemme kuivaustelineet (kyllä, niitä on useampi) päättivät muutama viikko takaperin yksissä tuumin muistuttaa minua tästä tosiasiasta hajoamalla käsiini kun yritin ripustaa pyykkiä kuivumaan.

Kun yksi pyykinkuivaustelineen orsista päätti tippua irti pilaten tarkan kuivauskuvioni, ensireaktioni oli epäuskoinen tuijotus ja ensiajatukseni painokelvoton. Onnettoman orren toisen, sitkeämmin kiinnittyneen pään irroittamisen jälkeen seurasi ajatus numero kaksi: "Hmm."

Luonnollisesti säilytin irronneen teräslangan ja esittelin sen Pojalle tämän palatessa töistä todisteena jälleen yhdestä aivan valtavan ihanasta päivästä. Kerroin myös langan heiluttelusta heränneen ajatukseni, joka oli tullut Pojalle itselleenkin mieleen saman tien.

Nyt langan päästyä ensimmäistä kertaa piiskauskäyttöön voin tiivistää sen ominaisuudet yhdellä sanalla, ai. En ole aivan varma miksi kuvittelin että vaikken pidä terävästä kivusta, olisi teräslanka jotenkin salaa tosi siisti. No ei ole. Sattuu pirusti ja hellemmätkin lyönnit tuntuvat siltä kuin iholle nousisi vähintään sentin korkuinen juova. Tällä saisi varmaan halutessaan aika pahaa jälkeä aikaan ja ihon rikki. Myönnettävä on, että ihoon jääneiden juovien hipeltely on kyllä oudon kiehtovaa.

Koivuniemen herra ei ole meidän makuuhuoneessamme koskaan vieraillut, en siis osaa sanoa miten taipuisa ja muovilla päällystetty teräslanka eroaa perstuntumaltaan perinteisemmistä vitsoista. Vertailukohtana käytetty bambu-kukkake tuntui kuitenkin vähän teräslankaa köykäisemmältä välineeltä ja ontto puu jakoi iskun epätasaisemmin pakaroiden välillä. Lievää tuotekehittelyä vaatii vielä saada hiottua epätasaiset päät vähemmän vaarallisiksi ja ehkä myös lyhentää lankaa, jolla on nykypituudessaan taipumus lyödä Poikaa kyynärvarteen (mikä on minusta sille kyllä ihan oikein).

En nyt tietenkään halua yllyttää ketään nylkemään pyykinkuivaustelinettään. Sanonpahan vaan että jos sellaisesta syystä tai toisesta aika jättää, huonomminkin voi osia käyttää.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Riittämättömyys on maailman palkka

Täällä on kuulkaa vipinää vaikkei sitä blogista uskoisi! On se maaginen hetki vuodesta kun kevät saa heräämään mutta vielä ei voi lojua puistossa, joten äkillisen aurinkoenergian voi käyttää esimerkiksi pervoiluun. Pyhät lupauksemme rahankäytön järkeistämisestä tänä vuonna ovat saaneet kyytiä, mutta ostoksia hehkutan lisää sitten kun niistä saadaan myös kuvamateriaalia.

Vaikka energia kuinka on lisääntynyt verrattuna loputtomaan marraskuuhun, ei ihminen ehdi olla kaikkialla kaikkea kaikille. Ja sekös kilttiä tyttöä ahdistaa. Ystävät ovat ihan syystä närkästyneitä kun aikaisemmalle pubiruusulle ei enää arki-iltana olut maistu hyvässäkään seurassa, töiden tekemisestä olen saanut itselleni jo orastavan rasitusvamman ja siitä ikuisesta opiskelusta ei tarvinne edes puhua erikseen. Sitten olisi vielä perhe ja parisuhde, joista edellä mainittu aiheuttaa taas pitkästä aikaa erityisesti päänvaivaa. Jälkimmäinen sitten meneekin vähän siinä sivussa, hävyttömän vähällä huomiolla. Ja aina kun johonkin suuntaan kumartaa, tulee samalla pyllistäneeksi ainakin kahteen muuhun.

Arastelen aina myöntää että BDSM voi toimia jonkinlaisena terapiamuotona tai keinona käsitellä negatiivisia tunteita, koska pelkään että yhtäläisyysmerkit on liian helppo vetää toiseen suuntaan. Että ai jaa, toi on tommonen koska se ei osaa sanoa kenellekään ei. Nyt on kuitenkin myönnettävä että on hyvin rauhoittavaa kun on selkeitä tilanteita, joissa riittää että sanoo kyllä tasan yhdelle ihmiselle ja on läsnä. Ei tarvitse sovitella, neuvotella ja suunnitella, eikä selitellä mitään. Heti ensimmäisestä hiusten nykäisystä saa tipahtaa tahdottomaan tilaan ja olla täysin vietävissä.

Toisille meditaatio on tapa pystyä elämään nykyhetkessä, itse koen samanlaisia rauhoittumisen tunteita köysissä tai käskytettävänä ollessa. Oikein hyvä ja antaumuksella harrastettu seksi on sekin tehokas tapa unohtaa menneisyydestä murehtiminen ja tulevaisuudesta huolehtiminen, tai ylipäätään koherentti ajattelu.

Näin sivumennen sanoen myös vähän loivemmat jutut kuin kokovartalokarada voivat auttaa arjessa selviämisessä kummasti. Ei stressaa ihmislapsi tentissä lainkaan niin paljon jos on jättänyt alushousut kotiin, niissäköhän ne murheet kuljetetaan?

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Jakomielitauti

Kun kirjoittaa hyvin tarkasti yhteen aihealueeseen rajautuvaa blogia, törmää väistämättä siihen ettei oma elämä aina tarjoa erityisen paljon materiaalia kirjoitusten pohjaksi.

Vaikka BDSM tuntuu tärkeältä edelleen, minulla on kovin hiljainen olo. Asiat ovat tippuneet paikoilleen alkuajan tuskailujen ja testailujen jälkeen, eikä uusia revittelyjä ole viime aikoina ehditty muun elämän ohella harrastamaan. Enkä tunne niihin oikeastaan tarvettakaan, tässä peruskuviossakin on kuitenkin vielä hienosäätöä tehtävänä. Kyseinen viilaus on kuitenkin mielestäni niin tylsää ja henkilökohtaista, etten jaksa sitä sen ihmeemmin analyseerata.

Elämä on siitä kenkkua, ettei se suostu aina sopimaan siihen lokeroon johon sen haluaisi panna. Ohessa kuitenkin esimerkkejä siitä, mitä olisin teille viime aikoina kertonut, jos kirjoittaisin aivan toisenlaista blogia.

Jos kirjoittaisin kauneusblogia olisin kertonut ..
.. kuinka ostin elämäni ensimmäisen kerran pinsetit joita en osaa käyttää.
.. että vauvaöljy on erinäisten intiimialueiden ajelussa noin miljoona kertaa parempi idea kuin kaiken maailman partavaahdot.
.. että mineraalimeikkien vismutille voi oikeasti herkistyä.
.. että olen rakastunut sävytettyyn päivävoiteeseen, vaikken keksi mitään keski-ikäisempää.

Jos kirjoittaisin hippiblogia olisin kertonut ..
.. että Ingmanin crème fraîche sisältää paljon vähemmän ihmeellistä tauhkaa kuin Valion. Tarkistakaa vaikka.
.. ettei E-koodi automaattisesti ole paha asia ja että soijalesitiini on ihan yhtä paljon lisäaine, vaikka se kirjoitettaisiin sanana eikä koodina.
.. etten todistetusti pysty paastoamaan viittä päivää pidempään koska vihannesmehujen takapotku muuttuu liian voimakkaaksi.
.. että vaalipiiristäni löytyy harmittavan vähän järkevästi luontoon ja seksuaalipoliittisiin asiohin suhtautuvia eduskuntavaaliehdokkaita.

Jos kirjoittaisin neuleblogia olisin ..
.. kirjoittanut ylpeänä "kato, tein lapaset" -tyyppisen postauksen muutama viikko sitten, kun vihdoin sain käsiini sekä lankaa että puikot yhtä aikaa.
.. kertonut, että Nøgnen Dark Horizonin peltipurkista saa todella näppärän puikkopurkin perusmittaisille sukkapuikoille.
.. kertonut että olin aika hilkulla liittyä Marttoihin (!) mutten sitten tohtinutkaan.
.. kertonut kuulleeni ystävältäni, että olen sellainen ihminen jonka voisi kuvitella neulovan todella tiukkaa neulepintaa, siis sellaista missä silmukat kirskuvat puikkoja vasten. Ei muuten pidä paikkaansa!

Jos kirjoittaisin ruokablogia olisin kertonut ..
.. että koulun ruokalasta tutusta lanttuporkkanaraasteesta saa tosi hyvää, kun siihen lisää kuivattuja taateleita ja vähän etikkachilisoosikastiketta.
.. että makkarassa pitää hei olla kamaraa eikä mitään jauhoa.
.. että syömättömyys aiheuttaa akuuttia tarvetta selailla ruokablogeja kunnes tekee mieli syödä kuuden ruokalajin illallinen siinä paikassa.
.. että olen innokkaampi leipuri teorian tasolla kuin käytännössä, mistä todisteena voisin esittää ne noin 15 eri leipäreseptiä jotka ovat jonossa odottelemassa.
.. että karppi-, kasvis- ja muutkin erikoisruoat kaatuvat harmillisen usein siihen ettei kaapista tai kaupasta löydy jotain mystistä aineosaa. Tai jos se kaupasta löytyy, pakkauskoko on valtava verrattuna reseptin vaatimaan määrään.
.. että on vähän väärin, ettei terveellisestä ja täysipainoisesta ruokavaliosta vaan saa samanlaisia kiksejä kuin pizzaövereistä, vaikka söisi oikeasti hyvänmakuista ruokaa.

Tämän lisäksi asiaa olisi riittänyt esimerkiksi erinäistenkin perhejuhlien budjetoinnista, remontoinnin aiheuttamasta lievästä ahdistuksesta kun kaikki ei ole valmista vieläkään, siitä miten houkuttelevaa on ostaa koko koti Ikeasta sen sijaan että etsisi kirppareilta jotain jossa on oikeasti luonnetta ja siitä kuinka pieneltä kotikaupunkini tuntuu heti kun yrittää etsiä jotain vähänkään erikoisempaa, oli se sitten vaatteita, huonekaluja tai kotitaloussälää.

Tämähän ei siis toki tarkoita sitä, etteikö BDSM-rintamalla tapahtuisi Suomessa. Uutisista on saanut lukea muun muassa sellaisia pikkujuttuja, että sadomasokismi aiotaan poistaa tautiluokituksesta.