Peter Masters puhuu kirjassaan the Control Book siitä, miten vallansiirron konkreettisena välineenä voi käyttää alistuvan henkilökohtaisen tilan viemistä. Esimerkkinä tästä kirjassa verrataan kädenpuristusta niskasta tarttumiseen ja sitä minkälaisen signaalin kyseiset toiminnot välittävät. Masters tarkentaa myös, ettei intiimiltä tuntuva alue välttämättä ole yksi yhteen sama asia kuin intiimialue perinteisessä mielessä.
Niinä ammoisina aikoina kun olin vielä simpsakampi ja liikuin useammin kaupungin yössä, ei ollut mitenkään ennenkuulumatonta että joku tarttui värivalokerhon melskeessä milloin mihinkin ruumiinosaan. Yleensä takamukseen, se kun on sopivasti siinä käden ulottuvilla. Vaikken tästä huomiosta erityisemmin ilahtunut, voin kuvitella että reaktioni olisi ollut huomattavasti voimakkaampi jos ote olisikin osunut esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin. Äkkiseltään rajanveto vaikuttaa kummalliselta, sillä kasvot ja kaula on ainakin länsimaissa sallittua paljastaa kun taas takamuksen peittämistä pidetään vähintään soveliaana ellei pakollisena. Ehkä olin jo valmiiksi varautunut siihen että lähtiessään lihatiskille saattaa joutua rutistelluksi, mutta vain tietyistä paikoista?
Vielä omituisemmaksi menee, jos alkaa miettimään periaatteessa saman ruumiinosan eri alueita. Olen omasta henkilökohtaisesta tilastani aika tarkka ja saatan säpsähtää yllättävää kosketusta vaikka se osuisi vain käsivarteen, mutta käsivarren koskettaminen ei ole mitään siihen verrattuna että tuntematon tai puolituttu hiplaisi kättä. Käsi yläselässä vaikka ohjaustarkoituksessa tai halattaessa on täysin OK, käsi alaselän päällä taas tuntuu heti astetta henkilökohtaisemmalta. Ristiselästä en osaa sanoa, se on kai sitten intiimiyden ei-kenenkään-maa.
Olisi varmaan aika mielenkiintoinen harjoitus piirtää kehostaan kartta, johon merkitsisi mihin kukakin saa koskea.
PS. Mun jalkoihinhan ei sitten muuten saa koskea kukaan.
Niinä ammoisina aikoina kun olin vielä simpsakampi ja liikuin useammin kaupungin yössä, ei ollut mitenkään ennenkuulumatonta että joku tarttui värivalokerhon melskeessä milloin mihinkin ruumiinosaan. Yleensä takamukseen, se kun on sopivasti siinä käden ulottuvilla. Vaikken tästä huomiosta erityisemmin ilahtunut, voin kuvitella että reaktioni olisi ollut huomattavasti voimakkaampi jos ote olisikin osunut esimerkiksi kaulaan tai kasvoihin. Äkkiseltään rajanveto vaikuttaa kummalliselta, sillä kasvot ja kaula on ainakin länsimaissa sallittua paljastaa kun taas takamuksen peittämistä pidetään vähintään soveliaana ellei pakollisena. Ehkä olin jo valmiiksi varautunut siihen että lähtiessään lihatiskille saattaa joutua rutistelluksi, mutta vain tietyistä paikoista?
Vielä omituisemmaksi menee, jos alkaa miettimään periaatteessa saman ruumiinosan eri alueita. Olen omasta henkilökohtaisesta tilastani aika tarkka ja saatan säpsähtää yllättävää kosketusta vaikka se osuisi vain käsivarteen, mutta käsivarren koskettaminen ei ole mitään siihen verrattuna että tuntematon tai puolituttu hiplaisi kättä. Käsi yläselässä vaikka ohjaustarkoituksessa tai halattaessa on täysin OK, käsi alaselän päällä taas tuntuu heti astetta henkilökohtaisemmalta. Ristiselästä en osaa sanoa, se on kai sitten intiimiyden ei-kenenkään-maa.
Olisi varmaan aika mielenkiintoinen harjoitus piirtää kehostaan kartta, johon merkitsisi mihin kukakin saa koskea.
PS. Mun jalkoihinhan ei sitten muuten saa koskea kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti