En ole aikaisemmin sen ihmeemmin repostellut sitä, kuinka Pojan kanssa päädyimme yhteen. Suhteemme kokonaisuudessaan on näemmä kuitattu muutamalla ontuvalla lauseella blogin ensimmäisessä postauksessa.
Ajattelin kuitenkin vähän raottaa taivaltamme, asia on nimittäin eräänkin kerran tullut puheeksi Pojan kanssa. Kuten sanottua tämä on meille molemmille ensimmäinen D/s-virittynyt suhde, vaikka kummankin menneisyydestä löytyy erinäisiä enteitä tulevasta. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, ettei meistä kumpikaan luultavasti olisi uskaltanut ottaa asiaa puheeksi ellemme olisi joutuneet tähän D/s-kuvioon heti suhteemme alussa ikään kuin ulkopuolisten voimien ohjaamana.
Itse elin kohtaamisemme aikoihin omaa versiotani Rumspringasta vapauduttuani liiankin pitkäksi venyneestä parisuhteesta. Samalla kun rilluttelin IRL, paneuduin netissä BDSM:ään sillä seurauksella että olin päätynyt D/s-nettisäätöön joitakin kuukausia aikaisemmin. Syöksyin alistujan rooliini sellaisella vimmalla, että lähimmät ystäväni ehtivät jo huolestua asiasta aika lailla.
Kun kohtasimme Pojan kanssa kaupungin yössä puolivahingossa ja salaa vähän ihastuimme toisiimme, nettialistajani alkoi ystävällisesti harkita tapaa jolla Poika voitaisiin elämääni sovittaa. Alun alkaen tarkoitus oli löytää joku, joka olisi tarpeeksi kiinnostunut BDSM:stä ja minusta toimiakseen ikään kuin konkreettisena välikätenä minun ja etäisyytensä mieluusti säilyttävän alistajani välillä. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus taisi olla tuomittu epäonnistumaan, mutta tuolloin olin tyytyväinen siitä että sain näin mahdollisuuden pitää molemmat kiinnostavat voimat elämässäni yhtä aikaa.
Kuvio toimi hetken, kunnes romahti omaan mahdottomuuteensa. Pojassa oli sittenkin liikaa orastavaa alistajaa, eikä välikäsi enää pysynyt kurissa. Itse taas olin Pojassa löytänyt sen läsnäolon ja ne tunteet, jotka olivat sinänsä jännittävästä nettisäädöstäni aina puuttuneet. Olen vieläkin pahoillani ja häpeissäni siitä tavasta, jolla tuo romahdus tuli hoidettua suuntaan jos toiseenkin, mutta toisaalta opin kantapään kautta että jos haluaa sanoa jollekin "kyllä", on jollekin muulle opittava sanomaan "ei".
Vaikka suhteemme alkuvaihe oli ehkä tarpeettomankin myrskyisä, oli hyvä että rehellisyysvaatimus tuli ikään kuin ulkopuolelta. Poika ja silloinen nettialistajani keskustelivat asiasta myös kahden kesken, enkä itse asiassa vieläkään tiedä mistä kaikesta he silloin puhuivat. Joka tapauksessa normista poikkeavat mieltymykseni tulivat hyvin selviksi hyvin nopeasti. En ole siis koskaan tässä suhteessa joutunut pohtimaan, kuinka esittäisin asian toiselle, enkä toisaalta myöskään joutunut miettimään olisiko sessiosuhteesta ehkä johonkin muuhunkin. Tipahdimme ikään kuin puolivahingossa keskelle suhdetta, jossa oli mukana niin arkisempaa yhdessäoloa kuin piiskaamistakin. Asiasta sen enempää tietämättä luulen että Pojankin oli herrasmiehenä helpompaa aloittaa BDSM-touhu kun lupa siihen tuli niin selkeästi.
Ehkä tästä syystä tunnen oloni aina vähän hölmöksi kun ihmiset kysyvät, mistä BDSM:stä kiinnostunutta seuraa voisi löytää. Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla kun elämäni isäntä löytyi täysin sattumalta, sen ihmeemmin hakematta.
BDSM-suhteen aloittaminen täydestä vauhdista kun kokemusta ei juurikaan ole oli kuitenkin vähän oletettua hankalampi juttu. Mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa.
Ajattelin kuitenkin vähän raottaa taivaltamme, asia on nimittäin eräänkin kerran tullut puheeksi Pojan kanssa. Kuten sanottua tämä on meille molemmille ensimmäinen D/s-virittynyt suhde, vaikka kummankin menneisyydestä löytyy erinäisiä enteitä tulevasta. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, ettei meistä kumpikaan luultavasti olisi uskaltanut ottaa asiaa puheeksi ellemme olisi joutuneet tähän D/s-kuvioon heti suhteemme alussa ikään kuin ulkopuolisten voimien ohjaamana.
Itse elin kohtaamisemme aikoihin omaa versiotani Rumspringasta vapauduttuani liiankin pitkäksi venyneestä parisuhteesta. Samalla kun rilluttelin IRL, paneuduin netissä BDSM:ään sillä seurauksella että olin päätynyt D/s-nettisäätöön joitakin kuukausia aikaisemmin. Syöksyin alistujan rooliini sellaisella vimmalla, että lähimmät ystäväni ehtivät jo huolestua asiasta aika lailla.
Kun kohtasimme Pojan kanssa kaupungin yössä puolivahingossa ja salaa vähän ihastuimme toisiimme, nettialistajani alkoi ystävällisesti harkita tapaa jolla Poika voitaisiin elämääni sovittaa. Alun alkaen tarkoitus oli löytää joku, joka olisi tarpeeksi kiinnostunut BDSM:stä ja minusta toimiakseen ikään kuin konkreettisena välikätenä minun ja etäisyytensä mieluusti säilyttävän alistajani välillä. Näin jälkikäteen ajateltuna ajatus taisi olla tuomittu epäonnistumaan, mutta tuolloin olin tyytyväinen siitä että sain näin mahdollisuuden pitää molemmat kiinnostavat voimat elämässäni yhtä aikaa.
Kuvio toimi hetken, kunnes romahti omaan mahdottomuuteensa. Pojassa oli sittenkin liikaa orastavaa alistajaa, eikä välikäsi enää pysynyt kurissa. Itse taas olin Pojassa löytänyt sen läsnäolon ja ne tunteet, jotka olivat sinänsä jännittävästä nettisäädöstäni aina puuttuneet. Olen vieläkin pahoillani ja häpeissäni siitä tavasta, jolla tuo romahdus tuli hoidettua suuntaan jos toiseenkin, mutta toisaalta opin kantapään kautta että jos haluaa sanoa jollekin "kyllä", on jollekin muulle opittava sanomaan "ei".
Vaikka suhteemme alkuvaihe oli ehkä tarpeettomankin myrskyisä, oli hyvä että rehellisyysvaatimus tuli ikään kuin ulkopuolelta. Poika ja silloinen nettialistajani keskustelivat asiasta myös kahden kesken, enkä itse asiassa vieläkään tiedä mistä kaikesta he silloin puhuivat. Joka tapauksessa normista poikkeavat mieltymykseni tulivat hyvin selviksi hyvin nopeasti. En ole siis koskaan tässä suhteessa joutunut pohtimaan, kuinka esittäisin asian toiselle, enkä toisaalta myöskään joutunut miettimään olisiko sessiosuhteesta ehkä johonkin muuhunkin. Tipahdimme ikään kuin puolivahingossa keskelle suhdetta, jossa oli mukana niin arkisempaa yhdessäoloa kuin piiskaamistakin. Asiasta sen enempää tietämättä luulen että Pojankin oli herrasmiehenä helpompaa aloittaa BDSM-touhu kun lupa siihen tuli niin selkeästi.
Ehkä tästä syystä tunnen oloni aina vähän hölmöksi kun ihmiset kysyvät, mistä BDSM:stä kiinnostunutta seuraa voisi löytää. Olen kai syntynyt onnellisten tähtien alla kun elämäni isäntä löytyi täysin sattumalta, sen ihmeemmin hakematta.
BDSM-suhteen aloittaminen täydestä vauhdista kun kokemusta ei juurikaan ole oli kuitenkin vähän oletettua hankalampi juttu. Mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa.
2 kommenttia:
"Olen vieläkin pahoillani ja häpeissäni siitä tavasta, jolla tuo romahdus tuli hoidettua suuntaan jos toiseenkin"
Älä ainakaan minun vuokseni :)
- B.
Saa kai sitä perseilyään hävetä vaikka tietää että muut osapuolet osaa suhtautua siihen kuin ihmiset? ;)
Konfliktitilanteet ei edelleenkään oikein ole mun juttu, mutta toivottavasti edes jotain tuli opittua.
Lähetä kommentti