torstai 19. elokuuta 2010

Limboqueenitis

Reissusta palaamisen jälkeen on aina jotenkin höntti olo kotona. Ei oikein osaa tehdä mitään, eikä oikein osaa pysähtyä reissaamisen jäljiltä taas arkiseen hissutteluun. Tietokoneen eteenkin istahtaa miettimään, mitä siinä yleensä oikeastaan edes tekee.

Tällä kertaa reissuun ei liittynyt mitään erityisiä D/s-elementtejä, joten myös sillä alueella olo tuntuu vähän pöllämystyneeltä. Tauon jälkeen arjen pyörittäminen on kyllä siinä määrin uuvuttavaa, ettei ylimääräistä energiaa sen ihmeempään pervoiluun oikein mahtaisi riittääkään.

Kaiken hyvän lisäksi samainen jäykkyys jota jo tammikuussa valittelin ei ota lauetakseen. Tuntuu, kuin olisin jossain omituisessa välitilassa: alkuvaiheen innostus on jo laantunut, mutten vielä pidä itseäni erityisen kokeneenakaan pervona. Tuntuu siltä, että pitäisi löytää vastaukset vielä moniin kysymyksiin, mutta en tiedä mitä ne ovat.

2 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Hyvin tutulta kuulostaa näin kesän jälkeen. Mutta illat pimenevät, mikä seikkaa antaa toivoa! Talvella pervoilu on jotenkin luontevampaa.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Jokainen vuodenaika tarjoaa sopivasti oman tekosyynsä hiljaiselolle - talvella on niin kylmä ettei nakuilu tunnu kivalta, ja kesällä niin kiire ettei sitä ehdi tehdä oikeassa seurassa.

Luotan siihen, että aaltoliike vie taas toiseen suuntaan sitten kun antaa itsensä olla sen vietävissä.