Hätäpissa!

Jokaisen äidin perusluonteeseen kuulunee jälkikasvun suostuttelu vessassa käymiseen ennen automatkan alkua, usein jollain variaatiolla uhkauksesta "ei koskaan tiedä milloin seuraavan kerran pääsee". Täältä löytyy ainakin yksi lapsi, joka on sisäistänyt tämän ohjeen erittäin lahjakkaasti.

Osaan yleensä aavistella jotain jo siinä vaiheessa, kun Poika poistuu makuuhuoneeseen tai nousee sängystä avatakseen kinkylaatikon. Silti odotan, kunnes Poika palaa sillä kertaa valittujen välineiden kanssa. Pojan palattua ja suunnitelmien jossain määrin selvittyä ensimmäinen kommenttini on romanttisesti "hätäpissa!"

Kysyttäessä Poika myönsi että hurmaava tapani rynnätä vessaan hieman heikentää auktoriteettikiksejä, Poika kun yleensä jää seisomaan köydet kourassaan minun kirmatessani karkuun. Asian voi luonnollisesti ratkaista niin, että hoitaa hätäpissan jälkeen vain alkuvalmistelut, kuten seuraavassa kuvassa:



Tämän jälkeen pahaa-aavistavan subinsa voi antaa katsella valitsemaansa hömppää (olen aivan totaalisessa chick flick -koukussa, se alkaa olla huolestuttavaa). Aluksi sub luultavasti jaksaa skarpata, mutta tämän rentoutuessa on hyökkäyksen toisen aallon aika!



Clover-tyyppiset nipistimet näyttävät kuvissa hyviltä ja teoriassa ovat toiminta-ajatukseltaan loistavat. Meille kuitenkin valitettavasti osui maanantaipari, joista toinen on suljettava käytännössä itse puristamalla. Se sopii hyvin entisen lävistysuhrin Houdinin nipistelyyn, mutta toivoisin silti että nipistimet toimisivat paremmin. Seuraavaksi pitänee hankkia ruuvattavat, jotta niitä ihan oikeasti pääsee itse säätämään eikä toimintahäiriön riskiä juuri ole.

Kuvissa vilahtava leikkipanta pääsee toivottavasti kuvattavaksi myöhemminkin, nyt kun itse askarreltuihin spreader bareihin viimein saatiin hankittua muutama tuplahaka kiinnityksen helpottamiseksi.

Don't try so hard

Toivon sormet ja varpaat ristissä, että lämpimiä säitä riittäisi tänä kesänä.
- queenitis, 18.5.2010

Itsepä tilasin. Kotitoimiston lämpötilan kohotessa hitaasti mutta varmasti yhä lähemmäs kolmeakymmentä astetta ja ulkoilman lämpötilan ohitettua tuon maagisen lukeman jo ajat sitten on vaikeaa jaksaa oikein mitään. Ja se on aivan loistavaa! D/s-rintamalla tällainen sää ei kannusta sen ihmeempään vipinään, mutta muuten pääni sisällä on tapahtunut oikein miellyttäviä nyrjähdyksiä siinä määrin että olen jo melkein kesäihminen.

Todettuani meikkaamisen aivan hulluksi hommaksi jo noin viikko sitten, olen sukujuhlia lukuunottamatta viime aikoina ollut au naturel pidempään kuin aikoihin. Vastoin aikaisempia olettamuksiani, ilman meikkiä voi ihan hyvin mm. istua terassilla ja muutenkin liehua ihmisten ilmoilla.

Yhä syventyvästä hipihtämisestäni johtuen en ole sallinut edes kasvivärien koskettaa kutrejani yli puoleen vuoteen, ja huomasin nyt meikittä riekkuessani että oikeastaan oma maantienharmaani on muulle väritykselleni huomattavasti armollisempi kumppani kuin aikaisemmat keinotekoiset tummat värit. Toivottavasti olen samaa mieltä päätökseni järkevyydestä myös päivetyksen kadottua tammikuussa, kun peilistä tuijottaa harmaapäinen olmi. Hiuksistoni on muutenkin päivä päivältä yhä enemmän ilmielävä reuhka, mutta Poika on ollut sen pidentymisestä niin tyytyväinen etten taida uskaltaa palata sysimustaan tätitukkaan vaikka mieli tekisikin.

Hellesää alkaa jo uuvuttaa, mutta on ollut hienoa viettää kuumia päiviä ja öitä näinkin huolettomasti. Epiloinnin ansiosta kun ei tarvitse stressata säärikarvoista, hameet pitävät vilpoisempana kuin aikaisempien kesien farkut ja olen kerrankin viettänyt kesästäni suuremman osan rannalla kuin junassa!

Hikisen alkuillan tunnelmaa kotioloissa nostaa Gotan Project, jota suosittelen lämpimästi. Tangon tahtiin hikoillessa tuntee olonsa jotenkin sopivan salaperäiseksi argentiinattareksi, eikä vain tahmeaksi suomalaiseksi persjalaksi.