Minä fuskaan. Aina kun suinkin mahdollista, menen sieltä missä aita on kaatunut. Muussa elämässä tämä taipumus on toisinaan jopa hyödyllinen, välttääpähän ainakin tekemästä turhaa työtä. Subille sen sijaan ei laiskuus ole ollenkaan sopiva ominaisuus. Tiedän itsekin että tapojeni mukainen rajojen koettelu on aika klassinen uhmaikään kuuluva oire, eikä se saa oloa erityisen yleväksi.
Mutta silti kun Poika ei ole paikalla vahtimassa, huomaan usein miettiväni että en varmasti jäisi ikinä kiinni, jos .. jos vähän soveltaisin tätä sääntöä, ja jättäisin noudattamatta tuota. Mitäs pahaa siinä nyt muka on jos välillä vähän oikoo mutkia?
Siitä tulee aivan kamalan huono omatunto. Ja Poika joutuu tekemään töitä kahta kovemmin aina kun talutushihna on päässyt löystymään, eikä se ole erityisen hauskaa. Luulen että kyse on jostain kieroutuneesta huomionkipeydestä ja haluan oikeastaan vain kokeilla, huomaako Poika.
Aikaisempi säätöni sanoi ettei rajoitusten kanssa pelleily tunnu erityisen mukavalta. Tunsi itsensä verottajaksi, kun yritin parhaani mukaan käyttää asettamiensa sääntöjen joka ikisen porsaanreiän hyväkseni. En siis varsinaisesti rikkonut sääntöjä tai ylittänyt minulle asetettuja rajoja, vaan kuljin huolellisesti juuri siinä rajalla.
Huomaan tekeväni ihan samaa vieläkin. Mitä pidempään rajalla kulkee, sitä helpompaa on käydä välillä väärällä puolella. Paluu takaisin sen sijaan ei helpotu ollenkaan.
Mutta silti kun Poika ei ole paikalla vahtimassa, huomaan usein miettiväni että en varmasti jäisi ikinä kiinni, jos .. jos vähän soveltaisin tätä sääntöä, ja jättäisin noudattamatta tuota. Mitäs pahaa siinä nyt muka on jos välillä vähän oikoo mutkia?
Siitä tulee aivan kamalan huono omatunto. Ja Poika joutuu tekemään töitä kahta kovemmin aina kun talutushihna on päässyt löystymään, eikä se ole erityisen hauskaa. Luulen että kyse on jostain kieroutuneesta huomionkipeydestä ja haluan oikeastaan vain kokeilla, huomaako Poika.
Aikaisempi säätöni sanoi ettei rajoitusten kanssa pelleily tunnu erityisen mukavalta. Tunsi itsensä verottajaksi, kun yritin parhaani mukaan käyttää asettamiensa sääntöjen joka ikisen porsaanreiän hyväkseni. En siis varsinaisesti rikkonut sääntöjä tai ylittänyt minulle asetettuja rajoja, vaan kuljin huolellisesti juuri siinä rajalla.
Huomaan tekeväni ihan samaa vieläkin. Mitä pidempään rajalla kulkee, sitä helpompaa on käydä välillä väärällä puolella. Paluu takaisin sen sijaan ei helpotu ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti