torstai 14. huhtikuuta 2016

Fetisisti sihisi hississä.

Nyt kun sairausluokituskin poistui, mistä sitä tietää onko fetisisti vai ei? Onneksi Duodecim vielä pelastaa kertomalla, että esinekohtaisesta kohdehäiriöstä eli fetisismistä kärsivä henkilö "tarvitsee pakonomaisesti eroottisesti kiihottuakseen elottomia esineitä eli fetissejä". Ilmeisesti fetisistit ovat kaikki myös yhdyntäkeskeisiä miehiä, sillä "esine on usein myös välttämätön seksuaaliselle kiihottumiselle ja yhdynnän onnistumisen kannalta riittävän voimakkaan erektion saavuttamiselle."

Selvä juttu, lääketieteellisenä käsitteenä fetisismi on tautiluokituksesta huolimatta edelleen nätisti lokeroitu. Mutta entä eritefetisistit? Onko veri tai oksennus "eloton esine"? Mitäs touhua tämä nyt on, että on kaikenlaisia nukkefetisistejä joiden nuket sisältävät ihmisen, ei niin voi tehdä! (Toim. huom. en suosittele living dollin muuttamista dead dolliksi oikeaoppisen fetisismin saavuttamiseksi.)

Vähän samaan tapaan kuin minä olen vakuuttunut kaikkien osallistuvan valtatouhuihin joko tietoisesti tai tietämättään, usein väitetään, että meillä kaikilla on fetissejä. Onko alistavalla tai alistuvalla oikeastaan vain valtafetissi? Tai sidontaharrastajalla köysifetissi? Mihin kaikkeen tämän voi ulottaa, voiko kaikkeen olla fetissi? Kuinka paljon asian pitää kiinnostaa tai kiihottaa, että siitä tulee fetissi?

En oikein osaa muodostaa mielipidettä siitä, onko fetisismin normalisointi yleisyyden korostamisen avulla hyvä asia vai ei, jos käsite samalla laimenee tasolle "tykkään näistä jutuista". Toisaalta tuntuu elitistiseltä alkaa rajoittaa sitä, kuka on oikea fetisisti ja kuka oikeastaan ei. Mutta katoaako käsitteen informaatioarvo skenen sisällä, jos fetisisti ei enää olekaan vanhan liiton monomaanikko joka elää ja hengittää pakkomielteensä tyydyttämiseksi? Ollaanko me oikeasti fetisistejä kaikki, kun oikein silmiin katsotaan?

3 kommenttia:

SFKukkanen kirjoitti...

Hauska otsikko ja kiinnostavaa tekstiä! Hauskaa, kun just ite tänään pohdin samoja teemoja; mikä tosiaankin lasketaan fetissiksi.. Ite inhoan koko fetissi-sanaa juurikin mainitsemistasi, lokeroivista syistä, ja puhun mieluummin omalla kohdallani "mieltymyksistä" :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuvittele olevasi a) nuori, joka etsii omaa seksuaalisuuttaan b) mies, jonka vaimo varovasti ehdottaa alistusleikkejä sängyssä suuntaan tai toiseen c) äiti, jonka aikuinen tytär on kertonut sinulle Ds-suhteestaan. Päädyt hakemaan lisätietoa netistä ja päädyt asialliseksi ja luotettavaksi kokemallesi Duodecim/Terveyskirjasto sivulle. Lue tuo teksti uudestaan em. henkilöiden silmin. Minäkin aloin nillittämään aika monesta artikkelin kohdasta.
-Altair

Dramaqueenitis kirjoitti...

Kukkanen, ilmeisesti fetissipohdintaa on siis ollut liikkeellä! Normalisoinnin ja lokeroinnin välissä on tosiaan vähän haastavaa luovia, mieltymys kuulostaa omaankin suuhuni sopivalta ilmaisulta. :)

Altair, onhan tuo tosiaan aikamoista tekstiä. Useassa kohdassa onneksi kuitenkin korostettiin, että kyseessä on ongelma jos toiminta on pakonomaista ja häiritsee itseä tai muita. Siis esimerkiksi: "Parafiilinen käytös ei ole mielenterveyden häiriö, jos käytös ei tuota kärsimystä itselle tai toisille eikä haittaa henkilön toimintakykyä." (Korostus allekirjoittaneen.)

Hieman kyllä yllätyin, että aihetta ylipäätään edelleen käsitellään noin. Tarkoitus kun oli kaivella jostain se vanha nyttemmin jo poistettu ICD-10 -tautiluokitus suomeksi.