Luulitte varmaan jo, ettei tätä kuvaa koskaan nähdä. O ye of little faith!
Blogipostausten lukumäärällä keuliminen tuntuu edelleen vähän hönöltä. Lupauksista huolimatta tässä juhlakuvassa ei sitä paitsi esitellä uutta ruumiinosaa, koska kuten jo todettu olette nähneet niistä jokaisen jonka esittelyyn tämä blogi mielestäni soveltuu. Kasvo- ja genitaalikuvat jätän muille.
Ainakin omasta mielestäni kuva on kuitenkin mielettömän hieno! Esittelyssä oman kesänkalpean nahkani (ja Hitachin) lisäksi meille muuttaneet ja ihan itse keitellyt juuttiköydet. Vähän tikkuilivat vielä sisäreisiä vasten toimenpiteistä huolimatta, itse köysien keittelystä ajattelin anoa vierailevan blogipostauksen Pojalta.
Blogipostausten lukumäärällä keuliminen tuntuu edelleen vähän hönöltä. Lupauksista huolimatta tässä juhlakuvassa ei sitä paitsi esitellä uutta ruumiinosaa, koska kuten jo todettu olette nähneet niistä jokaisen jonka esittelyyn tämä blogi mielestäni soveltuu. Kasvo- ja genitaalikuvat jätän muille.
Ainakin omasta mielestäni kuva on kuitenkin mielettömän hieno! Esittelyssä oman kesänkalpean nahkani (ja Hitachin) lisäksi meille muuttaneet ja ihan itse keitellyt juuttiköydet. Vähän tikkuilivat vielä sisäreisiä vasten toimenpiteistä huolimatta, itse köysien keittelystä ajattelin anoa vierailevan blogipostauksen Pojalta.
4 kommenttia:
Oh hoh! Onpa tyylikäs kuva! Ja miten upea sidonta!
Vaikka en olekaan pitkään aikaan mitään kommentoinut (kommentoin aikanaan ensimmäistä hogtie-sidontaasi ja kerroin omista kokemuksistani em. sidonnasta), olen kyllä lukenut blogia koko ajan. Hyvin visuaalisena ihmisenä myönnän kuitenkin, että nimenomaan kuvia tässä on odoteltu!
Ah, noita köysiä! Mielettömän hienosti "aseteltu".
Urheilutoimittajamaisesti on nyt kysyttävä: Miltä tuntui? Asento ei välttämättä itsessään näytä tuskalliselta, mutta kireässä juuttiköydessä varmasti on potkua. Hitachissa vielä lisää!
Varpaat näkyivät jo viimeksi. Niin taaskin ja vielä tärkeässä tehtävässä. Liekö merkki vapautumisesta asian suhteen! :)
Kiitos kiitos! :) Hienoa kuulla että olet jaksanut blogin mukana näinkin pitkälle.
Kuvia on aina mukava jakaa ja katsella, mutta niiden ottaminen vaatii toisinaan sellaista säätöä että sitä lykkää ja lykkää. Kuten joku jossain aiheesta sanoikin, sessiossa voi joko leikkiä tai kuvata mutta molempia yhtä aikaa on vaikea saada onnistumaan. Nyt on tosin backdropit vähän paremmassa kuosissa kuin aikaisemmin, ja näyttäähän tuo juuttiköysi mustavalkoisissa kuvissa aivan pirun hienolta. Ehkä jatkoa siis seuraa jo ennen seuraavan sataluvun täyttymistä. ;)
Asento ei itsessään muuten olisi epämukava, mutta omat lonkkani suhtautuvat aukikiertoihin aina vähän nihkeästi. Seison ja kävelen jalkaterät vähän sisäänpäin kääntyneinä, vaikka ortopedi joskus lupaili että asento korjaantuu aikuistuessa itsestään. Liekö siveä mielenlaatuni syynä siihen että jalkojen levittäminen on vaikeaa ..
Juuttiköydessä on tosiaan purutuntumaa melkoisesti verrattuna muihin tämän talouden köysiin. Poika teki samantyyppisen käännetyn strap on harnessin meillä jo pidempään käytössä olleesta punaisesta hampusta kuvan treenausvaiheessa, ja hamppu tuntui juutin jälkeen iholla siltä kuin olisi kiskonut flanellipyjaman päälle.
Pisteet tarkkasilmäisyydestä varvasjutuissa! Hitachin käyttäminen tuossa asennossa vaatii tosiaan sisäisen simpanssinsa hyväksymistä. En minä varpaitani kenenkään suuhun vieläkään työntäisi, mutta hyvin tekivät tehtävänsä. ;)
Upea kuva!
Kieltämättä kuvaamisen ja sessioinnin yhdistäminen on meilläkin joskus hieman ongelmallista. Ja toisaalta ellei sessioissa tule kuvattua jotain todella upealta näyttävää hetkeä niin jälkeenpäin nakertaa... Ehkä pitäisi pitää joku kunnollinen kinkykuvaussessio niin voisi sessioidessa keskittyä ihan vaan siihen itse asiaan :)
Kiitos :)
Ehkä se ongelmallisuus kumpuaa jotenkin siitä, ettei pään sisäistä Dom- tahi subspacea saa oikein säilytettyä kuvaamisen yhteydessä. Itse olin kyllä mitä luultavimmin tämän kuvan ottamisen aikoihin niissä kuuluisissa toisissa sfääreissä.
Lähetä kommentti