Ja lisää tissikuvia! Tässä siis erootillinen kurkistus minun ja Vaimon kollektiiviseen tissivakoon. En oikein tiedä mitä näistä sidonnoista voisi enää kertoakaan, kuva siis puhukoon puolestaan.
Koska en osaa kertoa köysistä sen enempää, voisin valottaa vähän kuvien syntyä noin ylipäänsä ja toivoa ettei Poika loukkaannu kun puhun asiantuntevasti jutuista joihin minulla ei oikeastaan ole osaa eikä arpaa. Tästä sessiosta varsinkin tuntuu riittävän julkaisukelpoisia kuvia tavallista enemmän (kyllä, pari on edelleen jemmassa ja ei, en julkaise niitä yhtä aikaa!), ehkä koska mallina on yhden sijasta kaksi näinkin hemaisevaa naishenkilöä.
On silti turha kuvitella että jokainen otettu kuva olisi millään tasolla käyttökelpoinen. Aika monta otosta tarvitaan yhdenkin Pojan seulan läpäisevän kuvan löytämiseen, ja senkin jälkeen kuvaa täytyy toki käsitellä esim. väritasapainon korjailemiseksi. Myönnettäköön, että edellisestä kuvasta Poika poisti myös rintakehässäni kulkevan noin moottoritien levyisen ja sinisen valtimon, joka kuultaa kauniisti kalpean nahkani lävitse.
Minulle tämä kuvien räpsiminen, valitseminen ja muokkaaminen on ollut ihan uusi maailma jopa näin sivustakatsojana. Itse kuulun vahvasti lomaräpsijä-koulukuntaan, joka ottaa pikkupokkarillaan hölmöjä pönötyskuvia tai hassunhauskoja irvistelykuvia juhlissa eikä sitten tee niille punasilmien poistoa kummempia operaatioita. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon pienelläkin uudelleenrajaamisella ja värien parantelulla saa aikaan.
Niin mielenkiintoista kuin kuvien muokkaamisen seuraaminen (ja "avuliaiden" kommentien jakaminen) onkin, toisinaan pysyn suosiolla kaukana koneesta. Joitakin Pojan ottamia otoksia en suostu edes katsomaan, koska tiedän etten näkisi niissä samaa kuin Poika. Vaikka kuinka olen hehkuttanut asteittaista kehoni hyväksymistä näiden kuvien myötä, on kuvakulmia jotka ovat minulle aivan liian realistinen kurkkaus tomumajani nykytilaan.
Koska en osaa kertoa köysistä sen enempää, voisin valottaa vähän kuvien syntyä noin ylipäänsä ja toivoa ettei Poika loukkaannu kun puhun asiantuntevasti jutuista joihin minulla ei oikeastaan ole osaa eikä arpaa. Tästä sessiosta varsinkin tuntuu riittävän julkaisukelpoisia kuvia tavallista enemmän (kyllä, pari on edelleen jemmassa ja ei, en julkaise niitä yhtä aikaa!), ehkä koska mallina on yhden sijasta kaksi näinkin hemaisevaa naishenkilöä.
On silti turha kuvitella että jokainen otettu kuva olisi millään tasolla käyttökelpoinen. Aika monta otosta tarvitaan yhdenkin Pojan seulan läpäisevän kuvan löytämiseen, ja senkin jälkeen kuvaa täytyy toki käsitellä esim. väritasapainon korjailemiseksi. Myönnettäköön, että edellisestä kuvasta Poika poisti myös rintakehässäni kulkevan noin moottoritien levyisen ja sinisen valtimon, joka kuultaa kauniisti kalpean nahkani lävitse.
Minulle tämä kuvien räpsiminen, valitseminen ja muokkaaminen on ollut ihan uusi maailma jopa näin sivustakatsojana. Itse kuulun vahvasti lomaräpsijä-koulukuntaan, joka ottaa pikkupokkarillaan hölmöjä pönötyskuvia tai hassunhauskoja irvistelykuvia juhlissa eikä sitten tee niille punasilmien poistoa kummempia operaatioita. On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon pienelläkin uudelleenrajaamisella ja värien parantelulla saa aikaan.
Niin mielenkiintoista kuin kuvien muokkaamisen seuraaminen (ja "avuliaiden" kommentien jakaminen) onkin, toisinaan pysyn suosiolla kaukana koneesta. Joitakin Pojan ottamia otoksia en suostu edes katsomaan, koska tiedän etten näkisi niissä samaa kuin Poika. Vaikka kuinka olen hehkuttanut asteittaista kehoni hyväksymistä näiden kuvien myötä, on kuvakulmia jotka ovat minulle aivan liian realistinen kurkkaus tomumajani nykytilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti