Ensimmäinen kaverikuva, olkaa hyvät!
Koska Vaimon ruokailuryhmä on valkoinen, päätyi Poika käyttämään valkoista köyttä niputtamiseen. Koko sessio alkoi sillä, että Poika sitoi ensin minun ranteeni yhteen, sitten Vaimon ranteet niihin kiinni ja sen jälkeen saimme Vaimon kanssa keplotella itsemme istumaan. Tämän jälkeen harjoiteltiin venymistä niin kauan, että meidän molempien sorjat nilkat saatiin kiinni siihen lyhyempään spreader bariin, jonka Poika oli pakannut mukaansa. Muuten kassissa taisi olla koko kinky-laatikon sisältö, mutta onneksi se armeliaat 25 senttiä pidempi tanko oli jäänyt kotiin!
Koska Vaimon ruokailuryhmä on valkoinen, päätyi Poika käyttämään valkoista köyttä niputtamiseen. Koko sessio alkoi sillä, että Poika sitoi ensin minun ranteeni yhteen, sitten Vaimon ranteet niihin kiinni ja sen jälkeen saimme Vaimon kanssa keplotella itsemme istumaan. Tämän jälkeen harjoiteltiin venymistä niin kauan, että meidän molempien sorjat nilkat saatiin kiinni siihen lyhyempään spreader bariin, jonka Poika oli pakannut mukaansa. Muuten kassissa taisi olla koko kinky-laatikon sisältö, mutta onneksi se armeliaat 25 senttiä pidempi tanko oli jäänyt kotiin!
Itse sidonta ei omasta mielestäni ollut erityisen epämukava, kuten kuvasta näkyy ranteet varsinkaan eivät joutuneet koville. Huomattavasti suurempi huoli sekä minulle että Vaimolle oli se, näytämmekö kuvissa pulskilta.
Kahleiden pureutuminen nilkkoihin ei tietenkään ole miellyttävin tunne, varsinkin kun eräs nimeltämainitsematon minuun sidottu naishenkilö päätti aina välillä vääntyillä löytääkseen mukavamman asennon - ja sai kuulla kauniin kiljahduksen vastalahjaksi. Nilkkakahleista (jotka muuten itse asiassa ovat rannekahleet) jäi aika messevät jäljet, niistä ehkä kuvamateriaalia myöhemmin.
Tästä sidonnasta toivuttiin siinä määrin nopeasti, että päätimme kokeilla vielä jotain uutta. Itse halusin ehdottomasti, että seuraavaan sidontaan käytetään valkoisen köyden lisäksi myös punaista hamppuköyttä. Tulokset seuraavassa jaksossa!
Kahleiden pureutuminen nilkkoihin ei tietenkään ole miellyttävin tunne, varsinkin kun eräs nimeltämainitsematon minuun sidottu naishenkilö päätti aina välillä vääntyillä löytääkseen mukavamman asennon - ja sai kuulla kauniin kiljahduksen vastalahjaksi. Nilkkakahleista (jotka muuten itse asiassa ovat rannekahleet) jäi aika messevät jäljet, niistä ehkä kuvamateriaalia myöhemmin.
Tästä sidonnasta toivuttiin siinä määrin nopeasti, että päätimme kokeilla vielä jotain uutta. Itse halusin ehdottomasti, että seuraavaan sidontaan käytetään valkoisen köyden lisäksi myös punaista hamppuköyttä. Tulokset seuraavassa jaksossa!
4 kommenttia:
Turha niitä kiloja on murehtia, köysi kaunistaa :)
sen lisäksi, että mulla on hobitinjalat, on mulla myös ihmeelliset pullurakädet :D
mut hienoi kuvii! ja jälleen pahoitteluni fiksuista "jos mä vähän siirrän jalkaani" -ideoista :D
Kun tätä satunnaisesti lukee, niin olisi kiva saada vaikka sivupalkkiin henkilögalleria. Eli keitä ovat Poika, Vaimo ja kirjoittaja itse. Lähinnä tarkoitan ikää, sukupuolta ja sosiaalisia suhteita. Ilmeisesti Poika ja kirjoittaja-nainen ovat vakipari?
Miss Midnight, turhaahan oman ulkonäön märehtiminen muutenkin on vaan silti sitä tulee harrastettua ;) Totta kyllä että köysissä keho kuin keho näyttää paremmalta.
Neiti A, en ehkä kestä! Vihdoin löytyi joku, joka syynää näitä kuvia vielä minuakin kriittisemmällä katseella .. pullurakädet?!
Annie, sukupuoli käynee ilmi ihan koodinimistäkin enkä mielelläni kerro varsinkaan läheisistäni enempää kuin on pakko heidän blogiesiintymistensä puitteissa. Pistän kuitenkin jonkinmoisen selvityksen tekemisen harkintaan :)
Kyllä, Poika ja minä seurustelemme keskenämme (ja Poika siis on .. no, poika). Vaimo on pitkäaikainen (naispuolinen) ystäväni, jonka kanssa asustelen kesän ajan työn perässä muutettuani. Poika ja Vaimo eivät ole keskenään ystävyyttä lähemmissä väleissä, vaikka näistä kuvista ehkä äkkinäinen sellaisen kuvan voisi saada ..
Lähetä kommentti