Tätä kuvaahan te kaikki pervot odotitte, eikö totta? Toimikoon se siis korvauksena laiskasta bloginpäivittelystä, olen viettänyt viime päivät sängyn pohjalla vähemmän mukavissa merkeissä joten blogin kirjoittaminen ei ole ollut prioriteettilistalla aivan ykkösenä.
Mutta mukavampiin asioihin: kuten sanoin viime blogimerkinnän lopuksi, ensimmäisen sidonnan epämukavahkosta asennosta huolimatta päätimme kokeilla vielä myös jotain muuta. Köysikorsetti taisi olla minun ehdotukseni, Poika päätti kokeilla jotain uutta tapaa sitoa moinen ja siten tehtäväksi valikoitui Knotty Boysien Corselet Harness - tosin alkuperäistä vaatimattomammilla solmuilla.
Vaimo avusti oman korselettini teossa innokkaasti, ja Poika innostuikin jo tehtäviensä helppoudesta. Valkoinen versio siis on sidottu yhdellä pitkällä polyesteriköydellä, jonka helmasynteihin kuuluu se että köysi painaa kuin synti. Kaksikymmentäviisi metriä köyttä mahtaa olla parisen kiloa, sellaisen nipun pyörittely käy epäilemättä raskaaksi pidemmän päälle. Köysi oli tarkoitukseensa ehkä vähän turhankin pitkä mutta onneksi loppuköydellekin keksittiin vielä käyttötarkoitus, jonka jätän vielä kertomatta.
Koska hamppuköytemme on (kuten kuvastakin näkyy) paljon polyesteriköyttä kapeampaa, Vaimon korseletti jäi omaani lyhyemmäksi. Mielestäni kuvassa näkyy kuitenkin mukavasti hamppuköyden ja polyesteriköyden ulkonäöllinen ero: kiiltävämpi polyesteriköysi on paksuhkoa ja siitä saa helposti käärittyä näyttävämmän kokonaisuuden, mutta mattapintaisessa hamppuköydessä on silti omasta mielestäni vähän enemmän sitä jotain. Varsinkin kalpealla iholla, jollaisen Vaimokin omistaa. Mitäs me olmit.
Mutta mukavampiin asioihin: kuten sanoin viime blogimerkinnän lopuksi, ensimmäisen sidonnan epämukavahkosta asennosta huolimatta päätimme kokeilla vielä myös jotain muuta. Köysikorsetti taisi olla minun ehdotukseni, Poika päätti kokeilla jotain uutta tapaa sitoa moinen ja siten tehtäväksi valikoitui Knotty Boysien Corselet Harness - tosin alkuperäistä vaatimattomammilla solmuilla.
Vaimo avusti oman korselettini teossa innokkaasti, ja Poika innostuikin jo tehtäviensä helppoudesta. Valkoinen versio siis on sidottu yhdellä pitkällä polyesteriköydellä, jonka helmasynteihin kuuluu se että köysi painaa kuin synti. Kaksikymmentäviisi metriä köyttä mahtaa olla parisen kiloa, sellaisen nipun pyörittely käy epäilemättä raskaaksi pidemmän päälle. Köysi oli tarkoitukseensa ehkä vähän turhankin pitkä mutta onneksi loppuköydellekin keksittiin vielä käyttötarkoitus, jonka jätän vielä kertomatta.
Koska hamppuköytemme on (kuten kuvastakin näkyy) paljon polyesteriköyttä kapeampaa, Vaimon korseletti jäi omaani lyhyemmäksi. Mielestäni kuvassa näkyy kuitenkin mukavasti hamppuköyden ja polyesteriköyden ulkonäöllinen ero: kiiltävämpi polyesteriköysi on paksuhkoa ja siitä saa helposti käärittyä näyttävämmän kokonaisuuden, mutta mattapintaisessa hamppuköydessä on silti omasta mielestäni vähän enemmän sitä jotain. Varsinkin kalpealla iholla, jollaisen Vaimokin omistaa. Mitäs me olmit.
6 kommenttia:
Tuo paksumpi polyesteriköysi on tosiaankin erittäin raskas käsiteltävä. Kädet väsyy kun sitä session jälkeen kerää takaisin vyyhdelle. Innokas apulainen oli siis enemmän kuin tervetullut :)
Valaistuksesta (ja puutteellisesta kuvankäsittelystä) johtuen myös tuo punainen köysi näyttää kuvassa hämäävän kiiltävältä. Luonnossa se tosiaan on täysin matta.
"Tätä kuvaahan te kaikki pervot odotitte, eikö totta?"
No ei nyt ainoastaan tätä -- we want more! :D
Miss Midnight, ei hätää! Lisääkin on vielä tulossa ;)
Itselläni vain ensimmäisenä tuli mieleen näistä yhteiskuvaussuunnitelmista kertoessa, että nyt siellä ajatellaan "siistiä, kaksi paria tissejä yhden hinnalla!"
Hieno kuva, ja tyylikäs sidonta!
Kuvaaja ja sitoja kiittää.
Siis todella hienoa! Kateeksi käy meikeläisten aloittelijoiden. Pari päivää sitten ostamamme köysi saattaa olla ihan väärä, mutta väliäkö tuolla, jos ei sidonta onnistu, tuleepa ainakin ankkurinarua kalaretkille.
Kiitos kuvasta, tuo on niin sairan kaunista!
Lähetä kommentti