Kuvapihtaaminen loppukoon, Poika saapuu viettämään juhannusta maalaismaisemiin joten elättelen toivetta kuvasaldon mahdollisesta kasvamisesta tässä viikonlopun aikana.
Ensimmäisessä kuvassa siis se asento, josta viimekertainen sidontasessio alkoi. Mieleeni muistui taas vasta aivan liian myöhään, että ennen sessiota kannattaisi ihan oikeasti venytellä edes vähän, vaikka se tuntuukin vähän hölmöltä. Tokihan holtittomasti täriseviä lonkankoukistajia on ihan hupaisaa katsella, mutta eroottista latausta tutina ehkä vähän latistaa. Olen yrittänyt aloitella jo hetkeksi unohtunutta joogailua uudestaan, toivottavasti siitä on tulevaisuudessa apua.
Menin jo kehumaan, että sidontojen valinta on meillä lähes demokraattista touhua. Tämän sidonnan suunnitteluun minulla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta kuvausvaiheessa pääsin taas kaivamaan kuoppaani muutaman lapionmitan syvemmäksi. Aikansa kuvia näpsittyään Poika kysyi, olisiko minulla joku kuvaidea jota tahtoisin kokeilla. Mitä vastaa älykäs köysipupu (rope bunny on ehkä ihanin ilmaus sidottavalle subille)?
"Saataiskohan me mut käännettyä ympäri?"
Saatiin toki. Se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lipaston päälle kiipeily nilkat sidottuina yhteen. Miksiköhän minusta kuoriutuu oikea action-sub aina siinä vaiheessa, kun olen nipussa? Asento ei tosin toisinkaan päin ollut niin epämukava kuin olisi voinut luulla. Paitsi siinä vaiheessa, kun Poika ilmoitti että takamukseni on kyllä oikeastaan kuvassa vähän tiellä ja pyysi kohteliaasti voisinko nostaa sitä ylemmäs. Killuttuani ensin köysissä jo puolisen tuntia milloin mikäkin lihas krampaten. (Tein siitä huolimatta parhaani, vaikkakin vähän irvistellen.)
Köysissä on mukavaa, mutta omalla tavallaan on myös ihanaa saada viimein suoristaa se koukussa ollut polvi hi-taas-ti, tai saada suukko vielä äsken kahleissa olleeseen ranteeseen. Olen tosin varsin vakuuttunut siitä, ettei ole erityisen BDSM-uskottavaa lopettaa köysisessiota ilmoitukseen "now is cuddle time!"
Ensimmäisessä kuvassa siis se asento, josta viimekertainen sidontasessio alkoi. Mieleeni muistui taas vasta aivan liian myöhään, että ennen sessiota kannattaisi ihan oikeasti venytellä edes vähän, vaikka se tuntuukin vähän hölmöltä. Tokihan holtittomasti täriseviä lonkankoukistajia on ihan hupaisaa katsella, mutta eroottista latausta tutina ehkä vähän latistaa. Olen yrittänyt aloitella jo hetkeksi unohtunutta joogailua uudestaan, toivottavasti siitä on tulevaisuudessa apua.
Menin jo kehumaan, että sidontojen valinta on meillä lähes demokraattista touhua. Tämän sidonnan suunnitteluun minulla ei ollut osaa eikä arpaa, mutta kuvausvaiheessa pääsin taas kaivamaan kuoppaani muutaman lapionmitan syvemmäksi. Aikansa kuvia näpsittyään Poika kysyi, olisiko minulla joku kuvaidea jota tahtoisin kokeilla. Mitä vastaa älykäs köysipupu (rope bunny on ehkä ihanin ilmaus sidottavalle subille)?
"Saataiskohan me mut käännettyä ympäri?"
Saatiin toki. Se oli paljon helpompaa kuin esimerkiksi lipaston päälle kiipeily nilkat sidottuina yhteen. Miksiköhän minusta kuoriutuu oikea action-sub aina siinä vaiheessa, kun olen nipussa? Asento ei tosin toisinkaan päin ollut niin epämukava kuin olisi voinut luulla. Paitsi siinä vaiheessa, kun Poika ilmoitti että takamukseni on kyllä oikeastaan kuvassa vähän tiellä ja pyysi kohteliaasti voisinko nostaa sitä ylemmäs. Killuttuani ensin köysissä jo puolisen tuntia milloin mikäkin lihas krampaten. (Tein siitä huolimatta parhaani, vaikkakin vähän irvistellen.)
Köysissä on mukavaa, mutta omalla tavallaan on myös ihanaa saada viimein suoristaa se koukussa ollut polvi hi-taas-ti, tai saada suukko vielä äsken kahleissa olleeseen ranteeseen. Olen tosin varsin vakuuttunut siitä, ettei ole erityisen BDSM-uskottavaa lopettaa köysisessiota ilmoitukseen "now is cuddle time!"
1 kommentti:
Sidonnoista sen verran, että jalat on sidottu spreader bariin vapaasti Two Knotty Boysin rigger gauntlettia mukaillen.
Lähetä kommentti