Lomailumme jatkui sukuloinnilla - siitä, voiko tällaista maakuntamatkailua varsinaisesti lomaksi laskea, voidaan toki olla useampaakin mieltä. Kuten tämän blogin puitteissa on aikaisemminkin käynyt ilmi, suhteemme on parisuhteena osittain vankan vaniljaisella pohjalla emmekä siis sukulaisten silmissä taida poiketa perinteisestä susiparista juurikaan.
Tämä salapervoilu johtaa tietenkin niin sukulaisten kuin ystävienkin edessä aika herkullisiin tilanteisiin. Vaimo muistelikin jo päivänä muutamana, kuinka viime kesänä kikatellen kerroin Pojan ystävän reaktiosta, kun kumarruin noukkimaan jotain Pojan pudottamaa tavaraa. "Niin, polvistu, narttu!"
Tällä reissulla hymyilyttävistä kommenteista vastasi enimmäkseen oma armas äitini. Jo aikaisemminhan meillä on kotona opeteltu tasa-arvoa jokseenkin tähän malliin: "Sinä älä D sitten ala koskaan miestä passaamaan, se on loputon suo! Silitätkö sinä veljes paidan vai silitänkö minä?" Tällä kertaa äiti neuvoi muun muassa, etten missään nimessä saisi päästää elämääni tilanteeseen jossa joutuisin kysymään lupaa mielimusiikkini soittamiselle autossa (vanhempieni musiikkimaut eivät aina aivan kohtaa). Asioiden luontevuudesta puhuttaessa äiti havainnollisti tavoistaan luopumista sanomalla, että "se olisi aivan sama kuin sulle yhtäkkiä sanottais että lähdepä kotoa ilman alushousuja".
Kun nyt olen taas äitynyt muistelemaan hurjaa nuoruuttani, voinen verrata edellisten kommenttien aiheuttamaa olotilaa niinkin muinaiseen tapahtumaan kuin neitsyyden jälkeiseen elämään. Muistan istuneeni olohuoneen sohvalla ja ihmetelleeni, miten kukaan ei huomaa minussa mitään eroa, vaikka olin omasta mielestäni aivan eri nainen. Ehkä silti kaikkien osapuolten kannalta parempi, etteivät nämä myöhemmät edesottamukseni ainakaan vaatteet päällä näy ulospäin.
Tämä salapervoilu johtaa tietenkin niin sukulaisten kuin ystävienkin edessä aika herkullisiin tilanteisiin. Vaimo muistelikin jo päivänä muutamana, kuinka viime kesänä kikatellen kerroin Pojan ystävän reaktiosta, kun kumarruin noukkimaan jotain Pojan pudottamaa tavaraa. "Niin, polvistu, narttu!"
Tällä reissulla hymyilyttävistä kommenteista vastasi enimmäkseen oma armas äitini. Jo aikaisemminhan meillä on kotona opeteltu tasa-arvoa jokseenkin tähän malliin: "Sinä älä D sitten ala koskaan miestä passaamaan, se on loputon suo! Silitätkö sinä veljes paidan vai silitänkö minä?" Tällä kertaa äiti neuvoi muun muassa, etten missään nimessä saisi päästää elämääni tilanteeseen jossa joutuisin kysymään lupaa mielimusiikkini soittamiselle autossa (vanhempieni musiikkimaut eivät aina aivan kohtaa). Asioiden luontevuudesta puhuttaessa äiti havainnollisti tavoistaan luopumista sanomalla, että "se olisi aivan sama kuin sulle yhtäkkiä sanottais että lähdepä kotoa ilman alushousuja".
Kun nyt olen taas äitynyt muistelemaan hurjaa nuoruuttani, voinen verrata edellisten kommenttien aiheuttamaa olotilaa niinkin muinaiseen tapahtumaan kuin neitsyyden jälkeiseen elämään. Muistan istuneeni olohuoneen sohvalla ja ihmetelleeni, miten kukaan ei huomaa minussa mitään eroa, vaikka olin omasta mielestäni aivan eri nainen. Ehkä silti kaikkien osapuolten kannalta parempi, etteivät nämä myöhemmät edesottamukseni ainakaan vaatteet päällä näy ulospäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti