Ajattelin palata asentoasioihin vielä uudestaan piiskausasentojen osalta. Meillä perusasento on sohvalla tahi nyttemmin sängyllä kontallaan, siinä takamukseni mitä ilmeisimmin kohoaa jokseenkin sopivalle korkeudelle.
Viimeksi kuitenkin sain selkääni vähän mukavammassa asennossa, sain kelliä mahallani. Näin välihuomautuksena on pakko kertoa että vieraiden vuoksi puretut sängyn nurkissa olleet köysiviritelmät oli pakko korvata käsiraudoilla ihan nopeuden takia - ja sen söpön pehmusteen sai sängynpääty, en minä. Kertonee jotain Pojan prioriteeteista, mutta toisaalta eipä tule venkoiltua kun käsirauta kaivautuu ihoon samantien.
Vatsallaan makoilussa on useampikin etu piiskausta ajatellen. Minunkaanlainen venkoilija ei siinä pääse erityisen pitkälle karkuun, itsehillintäni ei konttausasennossa yksinkertaisesti riitä mutta patjaa alemmas ei pääse millään. Samalla takamuksen lihaisemmat osat laskeutuvat sopivasti luiden päälle, joten iskut eivät tunnu yhtä kovilta. Konttausasennossa tai pöydän/sängyn yli kumartuneena sen sijaan piukkaakin piukempi takamukseni joutuu kovemmalle koitokselle, kun pakaralihas ja sitä ympäröivä rasvakudos venyvät ja tarjoavat siten vähemmän pehmustetta.
Aina välillä huomaa tehneensä asioita vähän hölmösti vain sen takia, että päässä on joku tietty kuva siitä, miten asioiden kuuluu olla. Tottakai on kuvauksellisempaa saada piiskaa kontallaan, en varmasti tyynyä pureksiessani olisi ollut erityisen otollinen malli. Kotioloissa ei onneksi tarvikaan aina olla kuvankaunis.
PS. Kuvankauniista tuli mieleeni elämäni tällä hetkellä ehkä kuohuttavin asia - tilasin itselleni uudet kengät, jotta Poika pääsisi kokeilemaan miten ne voisi yhdistää köysiin. En siis oikeasti omistanut asiaan soveltuvia tarpeeksi korkeita korkokenkiä, koska olen kengällisesti henkinen mummo. Jos ne pahuuden kengät koskaan saapuvat ja jos Poika on tyytyväinen kättensä jälkeen, saattaa tiedossa siis olla kuvia yhdestä inhokkiruumiinosistani! Nimim. Lättäjalka '84.
Viimeksi kuitenkin sain selkääni vähän mukavammassa asennossa, sain kelliä mahallani. Näin välihuomautuksena on pakko kertoa että vieraiden vuoksi puretut sängyn nurkissa olleet köysiviritelmät oli pakko korvata käsiraudoilla ihan nopeuden takia - ja sen söpön pehmusteen sai sängynpääty, en minä. Kertonee jotain Pojan prioriteeteista, mutta toisaalta eipä tule venkoiltua kun käsirauta kaivautuu ihoon samantien.
Vatsallaan makoilussa on useampikin etu piiskausta ajatellen. Minunkaanlainen venkoilija ei siinä pääse erityisen pitkälle karkuun, itsehillintäni ei konttausasennossa yksinkertaisesti riitä mutta patjaa alemmas ei pääse millään. Samalla takamuksen lihaisemmat osat laskeutuvat sopivasti luiden päälle, joten iskut eivät tunnu yhtä kovilta. Konttausasennossa tai pöydän/sängyn yli kumartuneena sen sijaan piukkaakin piukempi takamukseni joutuu kovemmalle koitokselle, kun pakaralihas ja sitä ympäröivä rasvakudos venyvät ja tarjoavat siten vähemmän pehmustetta.
Aina välillä huomaa tehneensä asioita vähän hölmösti vain sen takia, että päässä on joku tietty kuva siitä, miten asioiden kuuluu olla. Tottakai on kuvauksellisempaa saada piiskaa kontallaan, en varmasti tyynyä pureksiessani olisi ollut erityisen otollinen malli. Kotioloissa ei onneksi tarvikaan aina olla kuvankaunis.
PS. Kuvankauniista tuli mieleeni elämäni tällä hetkellä ehkä kuohuttavin asia - tilasin itselleni uudet kengät, jotta Poika pääsisi kokeilemaan miten ne voisi yhdistää köysiin. En siis oikeasti omistanut asiaan soveltuvia tarpeeksi korkeita korkokenkiä, koska olen kengällisesti henkinen mummo. Jos ne pahuuden kengät koskaan saapuvat ja jos Poika on tyytyväinen kättensä jälkeen, saattaa tiedossa siis olla kuvia yhdestä inhokkiruumiinosistani! Nimim. Lättäjalka '84.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti