keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Should auld acquaintance be forgot

Vaniljaistakin vaniljaisemmasta joulunajasta ja vuodenvaihteesta ei jäänyt käteen kinkyilyn saralla oikein mitään, sen sijaan kupu on vasta palautumassa äidin käsittelyn jäljiltä. Laiskanpulskea olo ei todellakaan inspiroi kirjoittamaan, mutta ajattelin aikaisemman patajumin ehkäisemiseksi kuitenkin väsätä edes jotain.

Tällä kertaa sukulointi jäi omalta osaltani lähinnä oman suvun sietämisen asteelle, mutta silti (tai ehkä juuri siksi?) pohdiskelin muutamaan kertaan tämän dynamiikan toteuttamista ns. kypsemmässä seurassa. Sain Pojalta luvan käyttää aikaisempia pukujuhlia varten hankittua kaulakorua pannan sijaan mummolavierailujen aikana yleisen sydämentykytyksen välttämiseksi. Toinen mummoni kommentoi kulmalävistystäkin vain linjoilla "no mutta sehän on ihan nätti", mutta tuuman nahkapanta joulupöydässä voisi silti herättää hieman kysymyksiä.

Painiskelin joulun aikoihin sen kanssa, onko asian piilottelu jotenkin fuskaamista. En ole vieläkään päässyt oikein minkäänlaiseen tulokseen, tuttuakin tutumpi erkkitoivas-ääni hokee päässä "yhtäältä mutta toisaalta" aina kun yritän tätä pyöritellä. Kun yhtäältä pitäisi kai niiden lähimpien sukulaisten seurassa olla se kuuluisa oma itsensä ja eihän tässä ole mitään hävettävää, mutta toisaalta kahdeksankymmentäkuusivuotias mummoni ei ehkä aivan ymmärrä tätä kuviota ja vanhojen ihmisten kiusaaminen jätettäköön nyt edes sille lähimmälle jälkeläispolvelle.

Vaimo julisti joulun jälkeen moneen kertaan, kuinka "meidän perheessä kukaan ei juo alkoholia eikä harrasta seksiä!" tai ainakaan siitä ei puhuta. Oma perheeni on näiden asioiden kanssa jokseenkin samoilla linjoilla, me ei todellakaan olla niitä outoja avoimia perheitä joissa puhutaan asiasta kuin asiasta ruokapöydässä. Jotenkin pannanvälttely kalpenee sen rinnalla, että ennen joulusaunaa kävin räpläämässä nännikoruni irti etten joutuisi käymään äidin kanssa taas Suurta Lävistyskeskustelua - neonniinepähygieenisiäetkövieläkäänookasvanuaikuiseksionsenykumma.

2 kommenttia:

A kirjoitti...

hyi, avoimet perheet on ihan kummia! hymy ja nyökkäily riittää varsin hyvin pöytäkeskusteluun osallistumiseksi :D ei perheen sisällä oikeasti keskustella mistään!

ehkä tästä syystä olen myös samalla linjalla, että ei niiden mummojen nyt tarvitse ihan kaikkea tietää. aikaisemmin puhumasi uhka kiinnijäämisestä on aina kivaa, mutta joku roti! :D

Dramaqueenitis kirjoitti...

Jäin tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen miettimään vähän outoa vertausta: pettämisenkin tunnustamisesta ollaan vähintään kahta mieltä. Osa ihmisistä on sitä mieltä, että parisuhteessa on oltava rehellinen aina, kaikesta ja kaikkialla. Toisten mielestä taas syrjähypyn tunnustaminen on vain itsekästä oman omantunnon puhdistamista.

Samalla tavalla olisi ehkä itsekästä "mä oon vaan niin rehellinen ja avoin" -tyyppistä ekshibbarointia kekkuloida mummojen edessä panta kaulassa, vaikka tietää siitä seuraavan kaikille vain mielipahaa.

What the grannies don't know, can't hurt them ;)