sunnuntai 21. helmikuuta 2010

5) Myös "huonojen" kirjojen lukeminen kannattaa aina.

Disclaimer: "Huono" lainausmerkeissä siksi, että vain koska kirja on minun mielestäni kehnohko, se ei välttämättä ole oikeasti huono kirja.

Kuten jo muinoin kommenttilaatikossa tunnustin, O:n tarina oli mielestäni pitkäveteinen. On tietenkin epäreilua arvostella kirjaa 2000-luvun näkökulmasta, enkä epäile etteikö teos olisi aikoinaan ollut käänteentekevä tai etteikö se olisi tarjonnut lukemattomille BDSM:stä kiinnostuneille ajattelun aihetta.

Vastikään lukemani Neiti N:n tarina oli sekin loppua kohden mielestäni vähän tylsä, vaikka alusta pidinkin. Eri tavoin epäonnistuneista kohtaamisista ja etsimisestä lukeminen on omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempaa materiaalia kuin onnen kuvailu.

Kivun kauneus -kirja oli mielenkiintoista ja edellisiä ajankohtaisempaa luettavaa, mutta kuten ehkä muistatte, sekäään ei minulle täysin kelvannut. Oli kuitenkin jo kuviensa ansiosta ehdottomasti ostamisen arvoinen teos!

Poika hankki itselleen aikoja sitten The New Topping Book -kirjasen, ja tietenkin luin sitä itsekin puolisalaa. Taisimme molemmat olla pettyneitä kirjan sisältöön, internetissä tietoa ahmineelle se ei tarjonnut juurikaan uutta. Ehkä siksi muut rapakon takana julkaistut teokset, joista olen kuullut pelkkää hyvää, kuten Screw the Roses, Send Me the Thorns ovat jääneet ostamatta. En toisaalta epäile lainkaan, etteivätkö nekin ennen pitkää kirjahyllyyn päätyisi.

Varsinaisten BDSM-aiheisten teosten lisäksi myös taloutemme sidontaoppaissa on toki käsitelty kevyesti myös sidonnan psykologisempaa puolta, ja painetun materiaalin lisäksi olen kahlannut läpi lukemattomia (hyvin tai huonosti kirjoitettuja) nettisivuja, myös aiheista jotka eivät itseäni erityisesti kiinnosta. Kaikesta oppii jotain, vaikkei sitä ehkä juuri silloin tajuakaan.

Viime aikaisista lukukokemuksista kovimmin ovat kolahtaneet kirjat, joiden kanssa en ole ollut lainkaan samalla aaltopituudella. Samalla kun noukin kirjastosta mukaan neiti N:n, toin sieltä myös muutaman parisenkymmentä vuotta vanhan kirjan, joista toinen käsittelee sadomasokismia erityisesti ja toinen salattuja seksuaalisuuden muotoja yleensä. Kirjojen lukeminen on ajoittain hilpeää, ajoittain lähes tuskallista: uskomattomat väitteet siitä miten "nahkamiehet" käyttäytyvät tai siitä kuinka sadismi johtuu siitä, ettei mies ole riittävän voimakkaasti pystynyt erkanemaan "Suuresta Äidistä" saavat välillä epäilemään, että kyse on sittenkin huumoriteoksista. Kirjat ovat kuitenkin loistava ikkuna siihen, kuinka pitkälle BDSM:n ja muunkin "poikkeavan" seksuaalisen käyttäytymisen hyväksymisessä ollaan päästy 20 vuoden aikana.

Olen aina ollut lukutoukka, joten minulle tekstitse asioihin tutustuminen epäilemättä sopii paremmin kuin muille vähemmän painomusteen tuoksua rakastaville. Olen silti ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon myös kehnoista tai raivostuttavan väärässä olevista teksteistä voi oppia - jos ei muusta, niin itsestään miettiessään miksi joku tuntuu niin kehnolta tai tyhmältä.

3 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Lukea kannatta aina, totta on. Myös muuta kuin BDSM-aiheista kirjallisuutta :) Eikä se oppiminen niin tärkeää ole kuin se kokemus.

Helena kirjoitti...

Minustakin O:n tarina oli ikävystyttävä (mutta nostan hattua naiselle, joka kirjoitti sen todistaakseen, että nainenkin voi kirjoittaa rohkean eroottisen kirjan). Neiti N:n tarinassa häiritsi se, että tiesin siinä olevan narsistista liioittelua, koska tunsin kirjoittajan bileistä ja kirjassa kuvatut tapahtumat eivät kyllä olleet todenmukaisia. Narua piiskattiin aina hellällä kädellä ja hän itse antoi ohjeita, mikä oli minusta outoa. Mutta makunsa kullakin. Outi Alanne ei myöskään kirjailijana ole kovin lahjakas, mutta ehkä hän vielä kehittyy.

Kivun Kauneus oli mielenkiintoinen, koska siinä oli paljon tuttuja. Oli jännä lukea ihmisten taustoja ja ajtuksia, kun tuollaisia juttuja ei bileissä yleensä puhuta.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Kokeilijat, totta! Muuta kirjallisuutta tosin en ainakaan tähän mennessä ole suostunut kahlaamaan läpi, jos se ei kerta kaikkiaan sytytä.

Helena, kuten sanoin on aina vähän epäreilua arvostella kirjoja tai muitakaan teoksia tämän aikakauden näkökulmasta ottamatta huomioon sitä tilannetta, jossa ne ovat syntyneet. Mutta kirja oli silti tylsä ;)