perjantai 19. helmikuuta 2010

3) Sääntöjä ei ole. Oikeasti.

Jos olisin onnistunut sisäistämään ajatuksen siitä, ettei minun kilttinä tyttönä tarvitse pyrkiä mihinkään tiettyyn Oikeaan Tapaan tehdä asioita, olisimme Pojan kanssa molemmat päässeet paljon helpommalla.

Ajatus itsessään ei tietenkään ole erityisen vaikea. Silti ihmislapsi saa elämänsä aikana tottua niin moneen normistoon, joko ääneen lausuttuun tai implisiittiseen, että on lähes mahdotonta olla välillä peilaamatta omia tekosiaan siihen, minkä kuvittelee BDSM-kuvioissa olevan soveliasta. Että ollaanko me nyt huonoja pervoja kun me X näin, ja aina kun me Y niin minäkin saatan Z vaikken olekaan Å.

Vasta nyt kun olen alkanut itse epäillä, että ne kovinta ääntä omista tekosistaan pitävät eivät välttämättä sittenkään muodosta enemmistöä (ja vaikka muodostaisivat eivät silti välttämättä ole Oikeassa), on ollut helpompaa sisäistää ettei sen nyt itse asiassa pitäisikään kuulua kenellekään, miten tahi miksi meillä pervoillaan niin kuin pervoillaan.

Lukioaikainen uskonnonopettajani ilmoitti meille ystävällisesti luterilaisuuden olevan maailman toiseksi vittumaisin uskonto. Oli siis vakuuttunut siitä, että jossain maailman tutkimattomilla alueilla on varmasti jokin vielä kaameampi, mutta että tunnetuista me ev-lutit viemme varmasti voiton. Perusteli kantaansa sillä, että luterilaisuus ei anna valmiita vastauksia, vaan ne vastaukset pitäisi itse Raamatusta kaivella. Kun on ensin ylipäänsä tajunnut kysyä oikeita kysymyksiä.

Tällä logiikalla BDSM on varmasti maailman toiseksi vittumaisin tapa (seksi)elämäänsä järjestellä. Toisaalta ihmissuhteet taitavat muutenkin olla paljon haastavampia kuin suhde Kaikkivaltiaan suuntaan, ihmiset kun vastaavatkin välillä.

2 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Huonoja pervoja! No täältähän niitä löytyy, kun kaikki menee ihan miten sattuu, ja roolit sekoittuu tuosta vaan. Sepä se, mekin jouduimme kasvamaan pitkään siihen ajatukseen, että tällaisetkin epäpervot ovat ihan OK, ja meilläkin on oikeus olla olemassa (tarkoitan lähinnä niin kauhistuttavia ja inhottvia asioita kuin rakkaus, sitoutminen, uskollisuus). Hyi, eihän tuollaisista saisi edes puhua ääneen!

Dramaqueenitis kirjoitti...

Ehkä on vähän niinkin, ettei niistä BDSM-suhteiden pehmeämmistä puolista vaan ole tapana puhua. On paljon luontevampaa keskustella piiskauksesta tai sitomisesta kuin siitä, kuinka paljon puolikastaan rakastaakaan.

Elättelen edelleen toivoa siitä, että BDSM-piirien vahva normatiivisuus on vain pääni sisällä syntynyt harhakuva :)