keskiviikko 17. helmikuuta 2010

1) Kohteliaisuus ja huonon käytöksen sietäminen eivät ole toistensa synonyymeja.

Tosielämässä opin vaihtoaikana tekemään kiinnostukseni vähyyden tai epämukavuuteni runsauden tarvittaessa hyvinkin selväksi. Suomalaiseen keskustelu- ja ravintolakulttuuriin tottuneelle tuntui todella oudolta, kun viileä kohteliaisuus tai hätätapauksessa käytetty "en näe tai kuule sinua lainkaan" -leikki eivät toimineetkaan uudessa maassa.

Suomessa olen aina saanut olla aika rauhassa jopa kaupungin yössä, joskus siinä määrin että se harmitti. Keskemmällä Eurooppaa sain nuorena ja verrattaen simpsakkana naisihmisenä toisinaan ottaa koko töykeys- ja kirosana-arsenaalini käyttöön, ennen kuin viesti meni perille. Aidosti uhkaavia tilanteita en onneksi koskaan kohdannut, en tiedä lainkaan mitä olisin sellaisessa tehnyt.

BDSM-maailmaa internetin kautta ihmetellessä töykeystaidot ovat joutuneet koetukselle, ja alan oikeastaan vasta nyt ymmärtää ettei jokaiseen viestiin ole pakko vastata. Esimerkiksi collarme on täynnä "määrä korvaa laadun"-periaatteella saalistavia. Koska oma profiilini on mielestäni varsin selväsanainen sen suhteen, mitä etsin, olen antanut itselleni luvan vastata vain niihin viesteihin, joista käy ilmi kirjoittajan ylipäänsä lukeneen profiilini.

Toisenlaisia vaikeita tilanteita kohtaa chateissa. Jokseenkin miellyttävän harmittomasti alkanut keskustelu saattaa paljastua alkusoitoksi kovin erilaiselle kanssakäymiselle. Tämän välttämiseksi olen opetellut erilaisia tapoja poikaystäväpommin (vai pitäisikö sanoa Dom-bomb?) tiputtamiseksi keskusteluun jo alkumetreillä. Olen myös oppinut, ettei epämiellyttäviä keskusteluja tuntemattomien kanssa tarvitse jatkaa "kohteliaisuudesta". Inhottavasta tilanteesta voi poistua kohteliaasti, sitä ei ole pakko sietää.

2 kommenttia:

Helena kirjoitti...

En ajatellut tuota, kun sanoin olevani samaa mieltä. :-) Ajattelin ihan jokapäiväistä kanssakäymistä ja sitä, miten tylyä käytöstä joskus joutuu kohtaamaan, jos toisella on huono päivä tai huono itsetunto. Nyt olen oppinut, ettei sitä tarvitse sietää, vaan voi sanoa takaisin tai valittaa palvelusta.

Nettideittailussa eivät tunnu pätevän mitkään säännöt. Mutta onneksi mitä enemmän chattailee sitä paremmin oppii tunnistamaan kaikki hullut ja öykkärit.

Dramaqueenitis kirjoitti...

Helena, pahoittelut harhaanjohtavasta otsikoinnista siis! :) Minun kanssani kannattaa olla tarkkana mitä komppaa, saatan puhua ensin aidasta ja siirtyä sitten sujuvasti aidanseipääseen.

Olen samaa mieltä noista arkipäivän kuvioista, vaikka niiden hoitaminen fiksusti tuottaa minulle ongelmia. On vaikeaa "kilttinä tyttönä" vaatia itselleen tilaa ja pitää kiinni siitä, että on aivan yhtä tärkeä ihminen kuin kaikki muukin.

Kaikenmaailman nettipöljien sietäminen on vielä voimakkaampaa itsensä ja oman aikansa vähättelyä, olen aika ylpeä itsestäni kun olen päässyt sen suhteen näinkin pitkälle.