Haeskellessani kirjoja törmäsin opukseen nimeltään The Loving Dominant. Heti kirjan toisen luvun otsikko on "Are you a loving dominant?".
Otsikosta innostuneena aloin miettiä tunteiden merkitystä omalle BDSM-uralleni. En osaa kuvitella alistuvani kenellekään, jota kohtaan en tuntisi ainakin syvää kiintymystä ja kunnioitusta. Varsinaista rakkautta palveluni ei ehkä vaadi, mutta tunteita joka tapauksessa.
Pojan kanssa voin olla varma, että rakkaus on molemminpuolista. Kyse ei niinkään ole tarpeiden täyttämisestä tai leikkimisestä, vaan BDSM on osa rakastavaa parisuhdetta. Tärkeä osa, tottakai, mutta silti vain osa. Jos Poika huomenna ilmoittaisi, ettei tässä elämäntilanteessaan jaksaisi ottaa vastuuta meistä molemmista ja alistaa minua, pysyisin silti hänen rinnallaan (olipa kornia).
Ehkä juuri tunteiden tärkeyden vuoksi ajatus leikkitreffeistä on itselleni niin kaukainen. En osaa kuvitella alistuvani jonkun piiskattavaksi ihan tuosta vain jossain bileissä. Pojan käskiessä niin tottakai, mutta silloinkin tilanteessa olisi mukana se kuuluisa rakkaus.
On kai tietyllä tavalla rajoittavaa vaatia BDSM:nsä mausteeksi myös suuria tunteita. Minulle se kuitenkin on niin tärkeä osa, etten osaa enkä tahdo siitä tinkiä. Piiska ja rakkaus kulkevat elämässäni käsi kädessä.
Otsikosta innostuneena aloin miettiä tunteiden merkitystä omalle BDSM-uralleni. En osaa kuvitella alistuvani kenellekään, jota kohtaan en tuntisi ainakin syvää kiintymystä ja kunnioitusta. Varsinaista rakkautta palveluni ei ehkä vaadi, mutta tunteita joka tapauksessa.
Pojan kanssa voin olla varma, että rakkaus on molemminpuolista. Kyse ei niinkään ole tarpeiden täyttämisestä tai leikkimisestä, vaan BDSM on osa rakastavaa parisuhdetta. Tärkeä osa, tottakai, mutta silti vain osa. Jos Poika huomenna ilmoittaisi, ettei tässä elämäntilanteessaan jaksaisi ottaa vastuuta meistä molemmista ja alistaa minua, pysyisin silti hänen rinnallaan (olipa kornia).
Ehkä juuri tunteiden tärkeyden vuoksi ajatus leikkitreffeistä on itselleni niin kaukainen. En osaa kuvitella alistuvani jonkun piiskattavaksi ihan tuosta vain jossain bileissä. Pojan käskiessä niin tottakai, mutta silloinkin tilanteessa olisi mukana se kuuluisa rakkaus.
On kai tietyllä tavalla rajoittavaa vaatia BDSM:nsä mausteeksi myös suuria tunteita. Minulle se kuitenkin on niin tärkeä osa, etten osaa enkä tahdo siitä tinkiä. Piiska ja rakkaus kulkevat elämässäni käsi kädessä.
6 kommenttia:
Tuo on niin totta meilläkin, että joskus pelottaa. Rakkaus on se, mikä johdatti meidät BDSM-maailmaan, ei toisin päin. Vaikka itselläni oli ennenkin S/M-elementtejä suhteissa, mitään näin totaalista en ole ikinä kokenut enkä voisi kuvitellakaan toisen ihmisen kanssa. Ja totta on myös se, että jos Kreivittäreni kyllästyisi joskus leikkiin (mihin en kylläkään usko), palvoisin häntä ihan tavallisenakin naisena. Ja onhan suhteemme pohjimmiltaan tavallinen, koska aiomme perustaa perheen, saada lapsia ja vanhoina ihailla auringonlaskuja pervekkeella kiikkustuolissa istuskellen. Eikä piiska häviäisi elämästämme vanhetessamme vaan uskon, että kyllä sitä heilutellaan vielä seitsemänkymppisinäkin.
" En osaa kuvitella alistuvani jonkun piiskattavaksi ihan tuosta vain jossain bileissä. Pojan käskiessä niin tottakai, mutta silloinkin tilanteessa olisi mukana se kuuluisa rakkaus."
Mhmm...Eli jos Poika käskisi sinun alistua minulle piiskattavaksi ja täyttämään seksuaalisia tarpeitani,tekisit sen rakkaudesta Poikaa kohtaan?
Kokeilijat, en tiedä tarkoittaako "epätavallinen" suhde sitä, ettei koskaan saisi perustaa perhettä jne. Eikä lasten hankinta ainakaan tee suhteesta automaattisesti tavallista ;)
Ihan(a) Sika, jos Poika joskus kaikesta mustasukkaisuudestaan huolimatta päättäisi minut jonkun kanssa jakaa, ei minun auttaisi kuin totella. Ei sillä olisi oikeastaan mitään tekemistä sen kolmannen osapuolen kanssa, vaan täyttäisin rakastamani miehen antamia käskyjä kuten teen nytkin - olkoonkin että tavallisista poikkeavissa olosuhteissa.
Tuo on kiistämättä vaikea kysymys. Edellisessä suhteessa nautin siitä kun naiseni kävi vieraissa ja kiusasi minua kertomuksilla seikkailuistaan. Nyt en sitä halua enkä usko että Kreivittärenikään koskaan haluasisi. Mutta siinä onkin se ero, että edellisessä suhteessa olin sub, mutta nyt löysin itsestäni sen toisenkin puolen.
Kokeilijat, tuollaiset "cuckolding" (mitä lie suomeksi, "aisankannatus"?) -fantasiat taitavat miespuolisilla subeilla olla aika tyypillisiä.
Itse en aivan äkkiseltään keksisi mitään kamalampaa tai loukkaavampaa kuin se, että Poika kävisi vieraissa ja kehua retostelisi sillä kuinka muut naiset ovat paljon parempia panopuita. Allekirjoittaneelta kun löytyy alemmuuskomplekseja riittämiin jo entuudestaan.
Lähetä kommentti