Siltä varalta, että asia meni ohi viikonlopun alun vuoksi, Suomen tärkein uutinen on, että naiset voisivat välttää raiskauksen riskikäyttäytymistään vähentämällä. Pro gradu -tutkielman tuloksesta ovat ehtineet närkästyä niin kansanedustaja kuin useat blogistanian naisjäsenetkin.
Meilläkin saatiin perjantai-iltana aiheesta pieni kina aikaiseksi, ehkä siksi en jaksa sekaantua blogimaailman vellontaan aiheen ympärillä vaan otan siihen mieluummin vähän erilaisen näkökulman. Rapakon toisella puolella on sitä paitsi keksitty jo ohjeet, joilla raiskauksen voi takuuvarmasti välttää.
Itse ajauduin miettimään muutakin kuin omaa "riskikäyttäytymistäni" tämän uutisen ansiosta. Ensimmäisenä mieleeni tuli usein toistettu käsitys, että raiskaustilanteissa tekijä on useimmiten uhrille entuudestaan tuttu. En onnistunut löytämään tällaista valmista tilastoa mistään - saattaa johtua siitä, että rikosilmoitukseen ei erikseen merkitä tekijän ja uhrin suhdetta, suhde tulee selville vasta ilmoituksen selitysosassa tai tutkinnan aikana. Tieto pitäisi siis kaivaa tapaus kerrallaan esille, jonkinlainen tieteellinen tutkimus aiheesta varmasti löytyy mutta minä en sitä osaa etsiä (joku etevämpi tiedonhakija onnistunee siinäkin, olisin hyvin kiitollinen tiedosta!).
Vaniljasuhteessakin raiskauksen raja voi osoittautua varsin häilyväksi, mutta todella epäselvä siitä tulee viimeistään siinä vaiheessa kun vallanvaihto BDSM-mielessä muuttuu jokseenkin kokopäiväiseksi. Lontooksi on olemassa käsitteet "total power exchange" ja "consensual non-consent", joille en keksi nasevia suomennoksia. Ajatuksena on, että yksi osapuoli antaa etukäteen suostumuksensa jokseenkin mihin tahansa, mitä toinen osapuoli saa päähänsä, joko pysyvästi (=TPE) tai tilapäisesti (=CNC). Yleensä tällaisissa tilanteissa turvasanat tai -eleet eivät enää ole käytössä, vaan vastuun kantava osapuoli saa täysin vapaat kädet. Onko tällaisen sopimuksen jälkeen tapahtuva raiskaus enää raiskaus? Voiko raiskaukseen antaa etukäteisluvan? Ja miten yläpää voisi erottaa, onko kyseessä raiskausfantasian toteuttaminen vai alistujalle aidosti pelottava ja uhkaava tilanne?
Tässä taloudessa Pojalla on melko lailla vapaat kädet asioiden suhteen, vaikkei asiasta olekaan mustaa valkoisella (eikä sellainen sopimus olisi lainvoimainen vaikka se paperille kirjattaisiinkin). Teoreettinen turvasana toki löytyy, mutta rehellisesti sanottuna tuskin muistaisin sitä silloin, kun tilanne ehkä vaatisi turvasanan käyttämistä. Koska seksuaalinen itsemääräämisoikeuteni on omasta aloitteestani tällä tavalla katkolla, en tuollaisen tilanteen jälkeen voisi erityisesti syyttää Poikaa. Tämä jos mikä mahtaa olla nyt sitä riskikäyttäytymistä enkä taatusti toimi yleisesti hyväksyttävällä tavalla.
Meilläkin saatiin perjantai-iltana aiheesta pieni kina aikaiseksi, ehkä siksi en jaksa sekaantua blogimaailman vellontaan aiheen ympärillä vaan otan siihen mieluummin vähän erilaisen näkökulman. Rapakon toisella puolella on sitä paitsi keksitty jo ohjeet, joilla raiskauksen voi takuuvarmasti välttää.
Itse ajauduin miettimään muutakin kuin omaa "riskikäyttäytymistäni" tämän uutisen ansiosta. Ensimmäisenä mieleeni tuli usein toistettu käsitys, että raiskaustilanteissa tekijä on useimmiten uhrille entuudestaan tuttu. En onnistunut löytämään tällaista valmista tilastoa mistään - saattaa johtua siitä, että rikosilmoitukseen ei erikseen merkitä tekijän ja uhrin suhdetta, suhde tulee selville vasta ilmoituksen selitysosassa tai tutkinnan aikana. Tieto pitäisi siis kaivaa tapaus kerrallaan esille, jonkinlainen tieteellinen tutkimus aiheesta varmasti löytyy mutta minä en sitä osaa etsiä (joku etevämpi tiedonhakija onnistunee siinäkin, olisin hyvin kiitollinen tiedosta!).
Vaniljasuhteessakin raiskauksen raja voi osoittautua varsin häilyväksi, mutta todella epäselvä siitä tulee viimeistään siinä vaiheessa kun vallanvaihto BDSM-mielessä muuttuu jokseenkin kokopäiväiseksi. Lontooksi on olemassa käsitteet "total power exchange" ja "consensual non-consent", joille en keksi nasevia suomennoksia. Ajatuksena on, että yksi osapuoli antaa etukäteen suostumuksensa jokseenkin mihin tahansa, mitä toinen osapuoli saa päähänsä, joko pysyvästi (=TPE) tai tilapäisesti (=CNC). Yleensä tällaisissa tilanteissa turvasanat tai -eleet eivät enää ole käytössä, vaan vastuun kantava osapuoli saa täysin vapaat kädet. Onko tällaisen sopimuksen jälkeen tapahtuva raiskaus enää raiskaus? Voiko raiskaukseen antaa etukäteisluvan? Ja miten yläpää voisi erottaa, onko kyseessä raiskausfantasian toteuttaminen vai alistujalle aidosti pelottava ja uhkaava tilanne?
Tässä taloudessa Pojalla on melko lailla vapaat kädet asioiden suhteen, vaikkei asiasta olekaan mustaa valkoisella (eikä sellainen sopimus olisi lainvoimainen vaikka se paperille kirjattaisiinkin). Teoreettinen turvasana toki löytyy, mutta rehellisesti sanottuna tuskin muistaisin sitä silloin, kun tilanne ehkä vaatisi turvasanan käyttämistä. Koska seksuaalinen itsemääräämisoikeuteni on omasta aloitteestani tällä tavalla katkolla, en tuollaisen tilanteen jälkeen voisi erityisesti syyttää Poikaa. Tämä jos mikä mahtaa olla nyt sitä riskikäyttäytymistä enkä taatusti toimi yleisesti hyväksyttävällä tavalla.
4 kommenttia:
Kateeksi käy! Tuollaiseen CNC-sopimukseen tekisi mieli päästä meidänkin huushollissa, mutta ei se ainakaan vielä ole onnistunut. Raiskaamisesta yms. olemme kyllä leikillään puhuneet, että mitä sitten jos toinen jostakin syystä suuttuu ja haluaa käyttää esim. ruhjeita ja mustelmia todistusaineistona rikosilmoituksessa? Voisikohan sellaisen sopimuksen vahvistaa vaikkapa poliisilla? ;))
Juuri tuon takia BDSM vaatii niin valtavasti luottamusta suuntaan ja toiseen - mikäänhän ei tosiaan estä alistujaa marssimasta mustelmineen poliisiasemalle. Tai huolestunutta naapuria soittamasta hätänumeroon, siinä sitä olisikin selittelemistä.
Omista ihmisoikeuksistaan ei pääse eroon vaikka kirjoittaisi millaisen sopimuksen. Mitäköhän sanoisivat paikallisella poliisiasemalla jos sinne ilmestyisi ilmoittamaan että me ollaan sovittu että meillä saa piestä toista kuin vierasta sikaa?
Tiedänpä tapauksen jossa Narttu kävi salaa näyttämässä pienet piiskan jälkensä lääkärille,mutta ei kertonut Masterille mitään.Kun suhde aikanaan päättyi hieman myrskyisissä merkeissä,Narttu teki poliisille vuotta myöhemmin(!) perättömän ilmoituksen raiskauksesta ja käytti lääkärintodistusta lisätodisteena.Koko suhde oli mennyt riitautumiseen asti luottamuksellisissa merkeissä ja kumpikin oli vakuuttanut nauttivansa siitä.Turvasanojakaan ei tarvittu.Mutta sitten Narttu taisikin rakastua Masteriin,ja muuta ei sitten tarvittukaan..
Perättömät rikosilmoitukset ovat aina tyylikäs tapa päättää suhde! Jos on salaa käynyt petaamassa tuollaisen mahdollisuuden itselleen, ei ole tainnut suhde olla erityisen vakaalla pohjalla silloinkaan.
Itse olen niin auktoriteettipelkoinen ja naurettavan rehellinen, ettei tuollainen kavaluus onnistuisi senkään takia. Enkä tunnu pääsevän lääkäriin edes silloin kun sinne oikeasti olisi asiaa .. Poika taitaa siis olla turvassa, toistaiseksi ;)
Lähetä kommentti