Muistatteko, kun totesin kinkyblogit valitettavan lyhytikäisiksi? Vaikkei Miss Midnight jatkuvasti piiskoista puhunutkaan, katson tämän valitettavan blogitauon vahvistavan teoriaani entisestään. Toivotaan, että blogitauko jää lyhyenlaiseksi (vaikken kommenttilaatikon ATM-puheita aina ymmärräkään).
Itse kadotin kirjoitushaluni ensimmäisen kerran jo muutaman kuukauden blogin aloittamisen jälkeen. Olimme juuri muuttaneet Pojan kanssa yhteen, joten elämääni oli ilmestynyt kaikenlaista uutta (niin mukavaa kuin ikävääkin) eikä blogin kirjoittaminen tuntunut erityisen mielekkäältä sellaisessa käymistilassa. Vaikka ehkä juuri silloin olisi pitänyt saada itsestään sitä introspektiivistä hysteriaa purettua.
Sittemmin blogitahdin notkahduksia on tullut silloin tällöin, milloin mistäkin syystä. Aika usein blogi-into katoaa silloin, kun tosielämässä ei ole aikaa ja energiaa kokeilla mitään uutta tai ylipäänsä kinkyillä oikein ajan kanssa. Juuri niin on käynyt viime aikoina, vire ei vain ole ollut kohdallaan.
Jostain syystä siitä on hankalaa kirjoittaa, miten nyt ei huvita yhtään olla piiskattavana. Niiden asiaan liittyvien oikeasti negatiivisten tunteiden paikka on ainakin vielä hyvin tiukasti omien korvieni välissä, vaikka niiden purkaminen epäilemättä tekisikin hyvää.
Päätin joskus tuon ensimmäisen blogi-intovuodatukseni jälkeen, etten sen kummemmin selittele jos tekstiä ei toisinaan synny. Minä en ainakaan IKINÄ ..
Itse kadotin kirjoitushaluni ensimmäisen kerran jo muutaman kuukauden blogin aloittamisen jälkeen. Olimme juuri muuttaneet Pojan kanssa yhteen, joten elämääni oli ilmestynyt kaikenlaista uutta (niin mukavaa kuin ikävääkin) eikä blogin kirjoittaminen tuntunut erityisen mielekkäältä sellaisessa käymistilassa. Vaikka ehkä juuri silloin olisi pitänyt saada itsestään sitä introspektiivistä hysteriaa purettua.
Sittemmin blogitahdin notkahduksia on tullut silloin tällöin, milloin mistäkin syystä. Aika usein blogi-into katoaa silloin, kun tosielämässä ei ole aikaa ja energiaa kokeilla mitään uutta tai ylipäänsä kinkyillä oikein ajan kanssa. Juuri niin on käynyt viime aikoina, vire ei vain ole ollut kohdallaan.
Jostain syystä siitä on hankalaa kirjoittaa, miten nyt ei huvita yhtään olla piiskattavana. Niiden asiaan liittyvien oikeasti negatiivisten tunteiden paikka on ainakin vielä hyvin tiukasti omien korvieni välissä, vaikka niiden purkaminen epäilemättä tekisikin hyvää.
Päätin joskus tuon ensimmäisen blogi-intovuodatukseni jälkeen, etten sen kummemmin selittele jos tekstiä ei toisinaan synny. Minä en ainakaan IKINÄ ..
2 kommenttia:
Yhdessä asuminen vähentää ehdottomasti blogi-intoa, tosin meillä päinvastaisista syistä: kun reaalielämässä tapahtuu niin pljon, niin kirjoittaminen tuntuu tarpeettomalta. Ongelmia tosin ilmenee meilläkin, esim. rengin pakarat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Asioiden analysoiminen tuntuu kuitenkin vaikealta, kun toinen on aina lähellä.
Totta kyllä, että analysoiminen on hankalampaa kun on tilanteen keskellä. Toisaalta hyväkin ettei analysoi kaikkea kuoliaaksi, kun ei ehdi märehtiä liikoja :)
Vuorokaudessa valitettavasti on rajoitettu määrä tunteja, ja toisinaan ne kuluvat arkiseen touhuamiseen hauskempien harrasteiden sijasta. Ehkä yhteistä aikaa ei osaa arvostaa samalla tavalla, kun sitä tuntuu olevan määrättömästi - eikä samalla juurikaan.
Mutta luotan siihen että asiat aaltoilevat, toivottavasti seuraava hiljentyminen johtuu siitä etten yllä köysissä näppäimistölle asti ;)
Lähetä kommentti