Olen ollut alusta lähtien kovin laiska kirjoittamaan, mutta nyt tuntuu viimeinenkin vire hävinneen täysin. En oikein tiedä, onko tämä hyvä vai huono merkki.
Toisaalta on varmasti sekä minun että Pojan mielenterveyden kannalta vain positiivista, etten jaksa vatvoa aivan kaikkea. Eikä varmaan ole erityisen outoa, että reilu vuosi sitten elämääni ilmestynyt D/s alkaa olla helpommin sulateltavissa.
Onneksi ikuisena pessimistinä itse heti pelkään vatvontalaiskuuden olevan merkki siitä että nyt tämä sitten muuttuu arkipäiväiseksi ja tylsäksi. Se kuuluisa elämä on tullut pervoilun tielle viime aikoina milloin muuton ja muiden kiireiden, milloin erinäisten punatukkaisten tätien vierailun muodossa.
Ehkä tässä nyt voisi huolestua siitä, että pelkään koko D/s-kuvion katoamista aina, kun on sillä saralla vähänkään hiljaisempi viikko. En jaksa.
Toisaalta on varmasti sekä minun että Pojan mielenterveyden kannalta vain positiivista, etten jaksa vatvoa aivan kaikkea. Eikä varmaan ole erityisen outoa, että reilu vuosi sitten elämääni ilmestynyt D/s alkaa olla helpommin sulateltavissa.
Onneksi ikuisena pessimistinä itse heti pelkään vatvontalaiskuuden olevan merkki siitä että nyt tämä sitten muuttuu arkipäiväiseksi ja tylsäksi. Se kuuluisa elämä on tullut pervoilun tielle viime aikoina milloin muuton ja muiden kiireiden, milloin erinäisten punatukkaisten tätien vierailun muodossa.
Ehkä tässä nyt voisi huolestua siitä, että pelkään koko D/s-kuvion katoamista aina, kun on sillä saralla vähänkään hiljaisempi viikko. En jaksa.
1 kommentti:
joko siitä on vuosi kulunut? jösses, aika menee nopeasti .. :)
itsekin huomasin, että aluksi kirjoitin enemmän kuin nyt oon vähään aikaan kirjoitellut, mutta kyllä se vire sitten takaisin löytyy. tai näin täytyy ainakin toivoa, en halua antaa periksi blogin kanssa vielä.
ja jos kaipaat kirjoitusideoita, niin mulla ois sulla yksi. tahdon tietää mitä blogeja itse seuraat :)
Lähetä kommentti