perjantai 7. toukokuuta 2010

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tunnustin joskus muinoin olevani taipuvainen Harrastamaan asioita. Kun keksin jotain uutta ja innostavaa, pengon asian läpikotaisin, luen kaiken minkä siitä käsiini saan ja ylipäänsä olen vakaasti sitä mieltä, että if it's worth doing, it's worth overdoing. Ehkä juuri siksi jokainen keittiössämme syntyvä taikina on vähintään kaksinkertainen annos.

Hurahtamiseeni kuuluu hyvin vahvasti myös harha siitä, että asia jaksaa kiinnostaa täsmälleen samalla intensiteetillä elämäni loppuun saakka, koska kaikista aikaisemmista Hurahduksista poiketen tämä kyseinen tulee aidosti mullistamaan elämäni.

Samanlaisella innolla lähestyin myös BDSM:ää kun olin vapaa niin tekemään. Kokeilin nettialistumista, kirjoitin eroottisia jatkokertomuksia sähköpostitse ja uppouduin uuteen subin elämääni korviani myöten kuukausien ajaksi. Tutkin, luin, kirjoitin, vatvoin ja vaivasin omia tunteitani, analysoin vinoutumani syntyperää ja -syitä ja löysin Syviä Merkityksiä jokaisesta hetkestä tai tehtävästä. Onneksi Luoja suojelee vähäjärkisiä ja selvisin tästä Hurahduksestani jokseenkin vähäisillä kolhuilla, paljon huonomminkin olisi voinut käydä.

Alkuinnostuksen vähän laannuttua tapasin Pojan, ja uppouduin BDSM:n parisuhteeseen sovittamiseen innolla: vanha Hurahdus alkoikin tuntua jo vähän menneen talven lumilta! Ehkä juuri alkuinnostukseni syvyyden vuoksi ensimmäiset vähemmän hattaraiset hetket olivat niin valtava shokki.

Suuri pettymys oli myös se, että aluksi uudelta kodilta tuntunut nettiyhteisö alkoi tuntua tylsältä yllättävänkin nopeasti. Intensiivisin nettikausi kun yleensä muillakin osuu juuri BDSM-taipaleen alkumetreille, ja silloin lähes kaikilla on varsin samankaltaisia kysymyksiä joita käsitellään siis foorumeilla viikottain. Näinkin voimakkaasti rehellisyyttä korostavaksi porukaksi BDSM-väki ruotii ainakin noin julkisilla paikoilla suhteitaan pintapuolisesti, kipeämpiä asioita harvoin halutaan jakaa. Blogeissa puolestaan kipeämpiäkin asioita saatetaan sivuta ainakin ajoittain, mutta sielläkin aiheet kiertävät kehää - aivan kuten omassakin blogissani. (Tässä vaiheessa voin tunnustaa, etten itsekään aina ole varma, olenko jo kirjoittanut jostain vai en.)

Hurahtajana on vaikeaa sopeutua elämään, jossa aikaisempi Hurahduksen kohde on vain yksi elementti muiden joukossa. Ei ole erityisen helppoa sekään, että joutuu tunnustamaan itselleen parisuhdedynamiikkaa tai seksuaalisuutta koskevien mieltymysten olevan (omalla kohdallani) loppujen lopuksi liian vähän kantaakseen yhteisöllisyyden tunnetta.

Kun laitoin blogin telakalle, kuvittelin että myös tämä osuus omasta BDSM-virtuaaliminästäni paljastuisi ohimeneväksi vaiheeksi samalla tavalla kuin foorumien seuraaminen ja ajoittainen chattaily, mutta tajusin aidosti kaipaavani blogin kirjoittamista. Huomasin yllättävän usein ajattelevani "tästä pitää kirjoittaa blogiin". Oma introspektiohurahdukseni ei siis mitä ilmeisimmin ainakaan vielä ole ehtinyt mennä ohitse.

3 kommenttia:

Kipukoukku kirjoitti...

Miten surullisen tuttua tuo hurahtamisen jälkeinen tula :(
En ole itse vastaavaa kokenut, mutta olen joutunut seuraamaan läheltä useammassa kuin yhdesä rakkaassa ihmisessä...

A kirjoitti...

hah, huomasin itsekin tässä eräänä päivänä, miten tärkeä blogista onkin tullut. tulee yllättävänkin usein olo, että tästä pitäisi päästä kirjoittamaan blogiin, ihan sama lukeeko sitä edes kukaan, kunhan vain muistaisi kirjoittaa edes itselleen ylös.

ja voin sanoa, että jos tämän blogin menisit lopettamaan, vaatisin sua aloittamaan jonkun toisen! vaikka suljetun blogin ihan vaan mua varten, että kuulisin mitä sulle kuuluu :D

Dramaqueenitis kirjoitti...

Kipukoukku, itse totesin äitienpäivän vieton lomassa että oma monomaniani on tainnut välittyä jo äidinmaidossa. Osaan siis eläytyä myös sivustakatsojien tunteisiin ja tiedän kuinka väsyttävää kouhkaamistani on seurata.

A, meinasin blogitekstissäni esittää vertauksen entisiin poikaystäviin - "tästä pitää muistaa kertoa sille-ja-sille, ai niin ei olla puheväleissä".

Hienoa jos tästä blogista sentään vähän välittyy että mitä kuuluu, vaikka näin kapean kiilan elämästäni täällä raportoinkin. Tosin ilman tarkkaa aiherajausta koko blogi taitaisi olla täynnä ihan vaan päämäärätöntä nillitystä ;)