Juuri kun pääsin sanomasta, ettei kuvia ole tähän blogiin luvassa ennen vuodenvaihdetta..
Hyvä silti näin. Messuilta kotiutunut luonnonvärinen juuttinaru sai vähintään arvoistaan seuraa laatikosta jo löytyneestä punaisesta hamppuköydestä. Luomuksen pohjana toimii jo aikaisemminkin blogissa esiintynyt korsetti, johon Poika Shibari You Can Use -kirjan ohjeistusta noudatellen lisäsi koristeellisen kuvioinnin. Sidonta löytyy kirjasta nimellä "Double Spine Rope Corset", muttei ole erityisen monimutkainen soveltaa itsekään jos peruskorsetti onnistuu.
Heti juuttiosion sitomisen alkuvaiheessa ihastelin itse ääneen köyden ihotuntumaa samalla kun Poika murehti sen jäykkyyttä. Koristeköyden pyörittely karheamman juutin ympärille saikin Pojan etusormen verille asti, eivätkä muutkaan sormenpäät enää sidonnan loppuvaiheessa erityisen hyvinvoivilta näyttäneet. Sidonta ei siis aina ole helppoa sitojallekaan!
Kaiken kaikkiaan lisäkäsittelemätön juuttinaru osoittautui ihan kelpo tavaraksi, joskin sen verran karheaksi ja jäykäksi ettei ainakaan vielä ihan kaikkeen sidontaan sovellu. Parhaiten juutti taitaa olla elementissään juuri tämänkaltaisina suurempina pintoina, jotka eivät vaadi loputonta solmumäärää. Enkä ihan rehellisesti sanottuna haluaisi juuttinarua nykymuodossaan lähellekään mitään erityisen herkkää aluetta. Ehkä naru käytössä pehmetessään hieman laajentaa reviiriään, mutta juuri kaksiväristä sidontaa varten ainakin itse olen luonnonväristä köyttä haikaillutkin. Hinta-laatusuhdekin on erityisen kohdallaan verrattuna keinokuituköysiin tai paikallisen pornomarketin puuvillatavaraan.
PS. Olenko se vain minä, vai tuoko tämä väriyhdistelmä ja materiaali muillekin mieleen joskus ala-asteella säkkikankaasta ja villalangasta värkätyt kaitaliinat? How's that for kinky.
Hyvä silti näin. Messuilta kotiutunut luonnonvärinen juuttinaru sai vähintään arvoistaan seuraa laatikosta jo löytyneestä punaisesta hamppuköydestä. Luomuksen pohjana toimii jo aikaisemminkin blogissa esiintynyt korsetti, johon Poika Shibari You Can Use -kirjan ohjeistusta noudatellen lisäsi koristeellisen kuvioinnin. Sidonta löytyy kirjasta nimellä "Double Spine Rope Corset", muttei ole erityisen monimutkainen soveltaa itsekään jos peruskorsetti onnistuu.
Heti juuttiosion sitomisen alkuvaiheessa ihastelin itse ääneen köyden ihotuntumaa samalla kun Poika murehti sen jäykkyyttä. Koristeköyden pyörittely karheamman juutin ympärille saikin Pojan etusormen verille asti, eivätkä muutkaan sormenpäät enää sidonnan loppuvaiheessa erityisen hyvinvoivilta näyttäneet. Sidonta ei siis aina ole helppoa sitojallekaan!
Kaiken kaikkiaan lisäkäsittelemätön juuttinaru osoittautui ihan kelpo tavaraksi, joskin sen verran karheaksi ja jäykäksi ettei ainakaan vielä ihan kaikkeen sidontaan sovellu. Parhaiten juutti taitaa olla elementissään juuri tämänkaltaisina suurempina pintoina, jotka eivät vaadi loputonta solmumäärää. Enkä ihan rehellisesti sanottuna haluaisi juuttinarua nykymuodossaan lähellekään mitään erityisen herkkää aluetta. Ehkä naru käytössä pehmetessään hieman laajentaa reviiriään, mutta juuri kaksiväristä sidontaa varten ainakin itse olen luonnonväristä köyttä haikaillutkin. Hinta-laatusuhdekin on erityisen kohdallaan verrattuna keinokuituköysiin tai paikallisen pornomarketin puuvillatavaraan.
PS. Olenko se vain minä, vai tuoko tämä väriyhdistelmä ja materiaali muillekin mieleen joskus ala-asteella säkkikankaasta ja villalangasta värkätyt kaitaliinat? How's that for kinky.
6 kommenttia:
höpöhöpö miltään kaitaliinalta näytä, näytät ihan supersankarittarelta, varsinkin yläkuvassa! :)
Ropegirl to the rescue!
PS. Itse asiassa taidettiin tuolle kuvalle nauraakin juuri siksi, että katson siinä yläviistoon pää pystyssä. Ehkä siis olin alitajuisesti supersankaritar-asennossa :)
Siis tuohan on niin kaunista ettei se voi olla tottakaan! Kuva on varmaan kaapattu jostain bondage-oppaasta. Kateus iskee terävät käyrät kyntensä suoraan sydämeen. Emme ikinä saavuta tollaista taitoa, laiskuuttamme kenties, mutta myös lahjattomuuttamme. Muiden kiireiden jälkeen kun ei muuta jaksa kuin piiskata kiireisesti käsiraudoilla sängynpäätyyn napsautettua kumppania. Mistä saisi tuollaista kärsivällisyyttä ja tahtoa?!
Sitoja ja sidottava kiittävät! :)
En tiedä riittäisikö omakaan kärsivällisyyteni, onneksi Pojalla on sitä tarpeeksi meille molemmille.
Ja myönnettäköön, että kuville on näytetty myös hieman Photoshoppia, varsinkin jälkimmäisessä ilmeni alkuperäismuodossaan hieman enemmän pursuilua. Kuvattavasta ei siis ainakaan luonnontilassaan olisi aivan bondage-opasmalliksi..
Lähetä kommentti