torstai 17. syyskuuta 2009

BM ja BDSM

BDSM:n, klassisen fetisismin ja body modification -piirien estetiikka on aika samankaltaista. Johtunee siitä, että varmasti löytyy paljon ihmisiä jotka "harrastavat" kaikkea kolmea.

Perinteisimmillään body modificationiksi lasketaan erilaiset tatuoinnit ja lävistykset, vaikka termi sinänsä Wikipedia-artikkelin mukaisesti pitää sisällään kaikki tavat muokata kehoa. BDSM-mielessä lävistyksillä ja tatuoinneilla on oma paikkansa. Omistajuusmerkkinä mikään ei taida olla aivan yhtä lopullinen kuin tatuointi (tai polttomerkki), lävistyksiä puolestaan voi käyttää kaikenlaiseen hauskuuteen leikkihetkissä. Onhan se perinteinenkin korsetti sitä paitsi omalla tavallaan kehon muokkausta.

BME eli Body Modification Ezine on verkon laajimpia lävistyksiä ja tatuointeja käsitteleviä sivustoja, varsinkin kuvagallerioidensa puolesta. Kuvia ei tosin saa selailla määrättömästi ilman jäsenyyttä, mutta kurkistamaan sentään pääsee! Esimerkiksi needle playta löytyy sivukaupalla, perinteisistä neulakorseteista spiraaleihin ja muihin mielenkiintoisiin virityksiin asti. BME:llä on myös oma kehonmuokkaustietosanakirja, josta löytyy kaikenlaista.

BMEzinen lisäksi kuvia neuloilla leikkimisestä löytyy myös esimerkiksi bodymodifications.net -sivustolta. Jostain syystä korsetti on parasta, mitä ihmisen nahkaan voi neuloilla loihtia - vaikka myönnettävähän se on, että neulakorsetit näyttävät hienoilta.

Harkitsin joskus puolitosissani sadomasokismin tautiluokituksen tikkauttamista nahkaani. Myönnettäköön, että ajatus kytee yhä, vaikka tiedän sen olevan tatuointina vähintään yhtä korni kuin ensimmäinenkin tatuointini. Tai ehkä idea houkuttaa juuri siksi, koen ajatuksen tatuointien syvistä merkityksistä jotenkin hassuna.

Ylipäänsä tämä tatuointi- ja lävistyslöpinä on surutyötä viimeisenkin lävistykseni jäljiltä (olen nyt virallisesti aukoton - heh heh). Kuten edellisen eroahdistuskohtauksen aikoihin kerroin, rei'itin villissä nuoruudessani kulmakarvani ja kieleni, muutama vuosi takaperin vuorossa oli nännikoru. Kulma- ja nännikoru päättivät molemmat omatoimisesti siirtyä siinä määrin lähelle ihon pintaa että minun oli pakko niistä luopua. Kielikoru sen sijaan oli jo hetken tuntunut jotenkin orvolta ja turhalta, joten luovuin siitä ihan vapaaehtoisesti. Viime postauksen lopuksi pohdiskelin, tulenko hieromaan nänniäni aivan kaikkeen korusta luovuttuani - nyt voin paljastaa, että aivan näin ei sentään käynyt. Ehkä siis maltan myös olla nuolematta kaikkia vastaantulijoita.

2 kommenttia:

A kirjoitti...

paitsi sokeita junassa!

en nyt tiedä mistä tämä iänikuisen vanha mielitekoni tuli mieleen .. ja pakkoko se oli täällä kertoa ääneen :D

Dramaqueenitis kirjoitti...

Pervo!