Suomalaiset taitavat olla yksi harvoista kansoista, jotka salaa vähän ihailevat saksalaista tehokkuutta siinä muodossa kun se vielä neljäkymmenluvulla oli olemassa (TJEU: otsikon sanonta). Liittynee jotenkin luterilaiseen työmoraaliin, että se voittaa joka eniten ehtii päivän aikana tekemään. Vaikka laiska töitään luettelee.
Omassa elämänpiirissäni erinäisten kiireiden listaaminen on hyvin suosittu harrastus, johon sorrun usein itsekin. Velvollisuuksiensa luetteloinnilla voi rauhoittaa huonoa omaatuntoaan siitä, että jokin asia jäi tekemättä ajallaan tai siitä että lopputyö ei edisty. Asiaa selitellään itselle vähintään yhtä paljon kuin niille listan varsinaisille kuulijoille. Kuvioon kuuluu tietenkin myös sympaattinen nyökyttely ja toisen kiireiden taivastelu.
Koska itse olen valaistunuttakin valaistuneempi, olen pyrkinyt pois tästä tavasta (toim. huom. pyrkinyt, en päässyt). Tein henkilökohtaisen kiirekapinan ja päätin tehdä asioita sitä mukaa kun jaksan, ja jättää loput tekemättä ainakin siltä päivältä. Samalla voi jättää myös tekemättömät työnsä märehtimättä, niiden aika tulee sitten kun energiaa taas riittää. Jos lopputyö ei valmistu tänä vuonna, se valmistuu ensi vuonna. Tai sitä seuraavana. Kortistoon ei taida olla kenelläkään kaamea kiire. Ja jos ei valmistu ollenkaan, on sukulaisilla ainakin kahvipöytäpaheksumista vuosikymmeniksi eteenpäin.
Nyt yritän laajentaa samaa armeliaisuutta myös pervoilurintamalle. Siinä mielessä hölmöä, että kinkyilynhän pitäisi olla elämää rikastuttava ja positiivinen asia. Aivan samassa määrin energiaa sekin kuitenkin vie kuin kaikki muukin, ja toisinaan on rahkeita tasan romaanin lukemiseen peiton alla.
Lyhyesti tämän postauksen rivienvälit voisi kirjoittaa auki esimerkiksi näin: "Siis olisinhan mä päivittänyt blogia paljon useammin mutta kun mulla on ollut kiireitä X, Y ja Z, ja oon nukkunut tosi huonosti, ja sitten piti käydä paikassa Å ja Ä, eikä olla ehditty kokeilemaan juttua Ö ..."
Siinä pyrkimisessä riittänee vielä työsarkaa.
Omassa elämänpiirissäni erinäisten kiireiden listaaminen on hyvin suosittu harrastus, johon sorrun usein itsekin. Velvollisuuksiensa luetteloinnilla voi rauhoittaa huonoa omaatuntoaan siitä, että jokin asia jäi tekemättä ajallaan tai siitä että lopputyö ei edisty. Asiaa selitellään itselle vähintään yhtä paljon kuin niille listan varsinaisille kuulijoille. Kuvioon kuuluu tietenkin myös sympaattinen nyökyttely ja toisen kiireiden taivastelu.
Koska itse olen valaistunuttakin valaistuneempi, olen pyrkinyt pois tästä tavasta (toim. huom. pyrkinyt, en päässyt). Tein henkilökohtaisen kiirekapinan ja päätin tehdä asioita sitä mukaa kun jaksan, ja jättää loput tekemättä ainakin siltä päivältä. Samalla voi jättää myös tekemättömät työnsä märehtimättä, niiden aika tulee sitten kun energiaa taas riittää. Jos lopputyö ei valmistu tänä vuonna, se valmistuu ensi vuonna. Tai sitä seuraavana. Kortistoon ei taida olla kenelläkään kaamea kiire. Ja jos ei valmistu ollenkaan, on sukulaisilla ainakin kahvipöytäpaheksumista vuosikymmeniksi eteenpäin.
Nyt yritän laajentaa samaa armeliaisuutta myös pervoilurintamalle. Siinä mielessä hölmöä, että kinkyilynhän pitäisi olla elämää rikastuttava ja positiivinen asia. Aivan samassa määrin energiaa sekin kuitenkin vie kuin kaikki muukin, ja toisinaan on rahkeita tasan romaanin lukemiseen peiton alla.
Lyhyesti tämän postauksen rivienvälit voisi kirjoittaa auki esimerkiksi näin: "Siis olisinhan mä päivittänyt blogia paljon useammin mutta kun mulla on ollut kiireitä X, Y ja Z, ja oon nukkunut tosi huonosti, ja sitten piti käydä paikassa Å ja Ä, eikä olla ehditty kokeilemaan juttua Ö ..."
Siinä pyrkimisessä riittänee vielä työsarkaa.
1 kommentti:
<3 ihana postaus!
sanotaanko näin, että voisin _yrittää_ liittyä sun kiirekapinaan, ehtii niitä huolia murehtia myöhemminkin. ja ainakin voidaan molemmat tarjota sitä kahvipöytäpaheksumista suvulle, onhan sekin jo jotain! :)
Lähetä kommentti