Älä tule paha läpsy, tule hyvä läpsy ..

Rohkenen väittää, että käsite "hyvä kipu" on hankalasti ymmärrettävissä, jos sitä ei ole itse koskaan kokenut. En luokittelisi itseäni masokistiksi, vaikka tatuointia ottaessani olinkin kovin pettynyt siihen että se tuntui oikeastaan vain ärsyttävältä. Ja viimeksi kun kävin sokeroitavana, olin jo sitä mieltä että oikeastaan se tuntui aika mukavalta. Myönnettäköön siis, ettei kipukynnykseni ole aivan maailmankaikkeuden matalin, mutta silti saan kivusta jotain irti lähinnä sen tuloksen vuoksi enkä kivun itsensä. Ehkä juuri siksi meillä piiskaa jaetaan sekä rangaistuksena että ihan muuten vain.

Yleensä kivun tuoma mielihyvä on sidoksissa tilanteeseen ja sen aikaansaamaan tunnetilaan. Se, tuntuuko avokämmenellä takamukselle saanti hyvältä vai pahalta riippuu huomattavasti enemmän tilanteesta kuin käytetystä voimasta. Rangaistustilanteissa vire on aivan erilainen - enemmän kuin ne varsinaiset raipan- tai läpsyniskut sattuu tieto siitä, että on tuottanut pettymyksen hölmöilemällä milloin mitenkin. Sen sijaan jos Poika antaa piiskaa koska se sattuu juuri sillä hetkellä huvittamaan, koko tilanne on latautunut aivan eri tavalla. Epäilen, että muuten vaan läpsytellessään Poika myös lyö vähän hellemmin, mutten oikeastaan ole siitä varma.

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka vaniljainen silittelyseksi ei pidemmän päälle enää tunnu oikein miltään. Kaikkeen turtuu pikkuhiljaa ja mitä useammin piiskaa saa sitä kovempia lyöntejä kestää. Viime aikoina elämä on rajoittanut kinkyilyä turhankin paljon, mutta jotain positiivista siitäkin sentään löytyy: kun sain tässä päivänä muutaman piiskaa, se tuntui taas luissa ja ytimissä asti.